Jakamistaloudessa on menossa monta jännittävää kokeilua. Tanskalaisessa
strategiassa ilmenee, että hallitus tekee yhteistyötä Aarhusin
kanssa, joka ainakin 2017 toimii eräänlaisena jakamistalouden
urbaanina laboratoriona. Aarhus on muun muassa kerännyt tietoa
jakamistaloudellisesta yöpymisestä yhteistyössä Visit Aarhusin kanssa,
autojen yhteisomistuksesta, jakamistaloudesta eräänlaisena työllisyyden
lisääjänä, sekä kaupungin omien resurssien osallisuudesta ja
jakamisesta.
Jakamistalous, sen nykyisessä muodossa, on suurelta osin urbaani
ilmiö. Kaupungit kuten Soul ja Amsterdam ovat julistautuneet Sharing
Citieksi. Vielä ei ole mitään kaupunkia nimetty Pohjolan Sharing
Cityksi, mutta ainakin Göteborg on selvittänyt mahdollisuutta tulla
sellaiseksi Sharing Cityksi.
Suomi on toteuttanut kokeilua, jossa 200 satunnaisotannalla valitulle
henkilölle maksetaan 560 euroa kuukaudessa kansalaispalkkana
(tai perustulona). Tarkoituksena on tutkia uusia malleja sosiaaliturvan
kehittämiseksi. Kansalaispalkka on monissa yhteyksissä nostettu esille
mahdollisuutena luoda toimiva järjestelmä jakamistaloudelle, jolle on
kuvaavaa itsensä työllistäminen, mikro- ja freelancetyö.
Erittäin tärkeä ajatus monille niille, jotka ovat työskennelleet
jakamistaloudessa, on ympäristönäkökohta. Kulutusmahdollisuutta
ekologisesti kestävällä tavalla, on kuvattu yhdeksi tärkeimmäksi jakamistalouden
leviämisen kannustimena. Esille tulee intuitiivisesti
ajatus, että jakaminen ja yhteisomistus on erittäin ekologista. Kokonaisuutena
on kuitenkin hyvin vaikeaa määrittää jakamistaloudenympäristövaikutukset.
Tutkimus Airbnb:n vaikutuksista osoittaa
esimerkiksi, miten käyttöön on vaikuttanut lisääntynyt lentäminen,
sekä niille, jotka voivat asua halvemmalla, että niille, jotka saavat
lisätuloa vuokralle antamista asunnoistaan (SOU 2017, 70; ks. myös
Skjelvik et. al 2017).
Kun Yochai Benkler ja Lawrence Lessig loivat vision ja kirjoittivat
jakamistaloudesta 2000-luvun alkupuolella, suuntautuivat he
ensisijaisesti talouteen, joka voi toimia vaihtoehtona tai täydentävänä
tekijänä rahataloudelle. 10–15 vuotta myöhemmin on paljon asioita,
jotka osoittavat, että jakamistalouden aatteelliset mittasuhteet eivät
ole saaneet monien toivomaa nostetta. Tässä mielessä voidaan sanoa,
että se mitä puhumme tänä päivänä Airbnb:stä ja Uberistä, on paljolti
jakamistalouden vesittynyt muoto.
Laajan jakamistalouden selvityksen mukaan, ja jopa EU-tasolla,
on epäilemättä niin, että jakamistalouden kaupalliset mittasuhteet
ovat dominoivina. Mutta se on usein pienimuotoisemmissa ja paikallisissa
toiminnoissa, joissa jakamistalouden perusajatukset näkyvät
selvimmin. Kuten esimerkiksi mikroyritys Omenasieppari. Yritys
valmistaa omenamehua kotipuutarhoiden ylijäämäomenista, ts. omenista,
jotka muussa tapauksessa jäisivät poimimatta ja mätänisivät
maassa. Omenia keräävät alentuneella työkyvyllä olevat henkilöt
osa-aikaisesti palkattuina. Kaikki he, jotka kamppailevat monien
omenapuiden ja keräämättömien omenien kanssa, voivat liittyä mukaan
omenalahjoittajina.
Kymmenen ehdotusta
Jakamistalous on monitahoinen kenttä. Yleispätevien toimenpide-ehdotusten
laatiminen ei ole helppoa. Seuraavat ehdotukset ja ajatukset
ovat omiani ja ne perustuvat lukemaani kolmeen pohjoismaiseen
selvitykseen, sekä omiin tutkimuskokemuksiini jakamistaloudesta
kentällä jo usean vuoden ajan.
1. Näe jakamistalous ensisijaisesti mahdollisuutena, ei uhkana. Jakamistalous
on edelleen kapaloissaan ja paljon tapahtuu seuraavien
vuosien aikana.
2. Kaikkien organisaatioiden, viranomaisten ja yritysten pitäisi kysyä
itseltään, miten ne voivat edistää jakamistaloudellisia ratkaisuja.
3. Tutkia mitä jakamistaloudessa tapahtuu. Olemassa on lukuisasti
esimerkkejä opittavaksi. Tutkiminen ja kokeilu on hyvä tapa edetä.
Älä arkaile, vaikka sanasta jakamistalous keskustellaan ja sitä käytetään
monella eri tavalla, vaan keskity itse toimintaan.
4. Paras tapa kehittää jakamistaloutta on alakohtainen työskentely.
Luo kohtaamisia jakamistaloudessa toimivien asiantuntijoiden ja
aktiivien ja kunkin alan asiantuntijoiden välille.
5. Verotus on epäilemättä yksi suurista haasteista. Tarvitsemme
digitaalisen ratkaisun, joka automaattisesti lähettää oikeaa informaatiota
veroviranomaisille. Alustoja pitää kannustaa luomaan
ratkaisuja, jotka toimivat myös verotusmielessä.
6. Muuttuva työelämä on niin ikään suuri kysymys. Yrittämiseen tarvitaan
koulutusta ja tietoa mikrotyömarkkinoista. Samalla meidän
on pidettävä huolta turvallisesta työympäristöstä ja työsuojelusta,
vaikka kysymyksessä olisikin mikrotyö.
7. On myös erityisen tärkeää, että työmarkkinoiden uusi dynamiikka
otetaan huomioon. Ne, jotka työskentelevät jakamistaloudessa,
voivat vaihdella työskentelemistä freelancerina, työntekijänä,
yrittäjänä ja työnhakijana. Siirtyminen roolista toiseen on oltava
mahdollisimman joustavaa.
8. Epävarmat työmarkkinat asettavat kovempia vaatimuksia yksilölle.
Koulutuksessa tämä pitäisi ottaa huomioon, panostamalla
elämänhallinnan opettamiseen. Olemassa olemiseen on löydettävä
turvallisuutta, myös ilman vakaata työsuhdetta.
9. Jakamistaloudessa olevien aktiivien on oltava kriittisempiä (ja
itsekriittisiä). Jakamistalous on vielä vain pieni osa makrotaloutta.
Kaikissa olosuhteissa on vältettävä ”sharewashing”, ts. että kuvitellaan
kaiken muuttuvan paremmaksi, jos sitä kutsutaan jakamistaloudeksi.
10. Jakamistaloudesta on tähän asti keskusteltu lähinnä urbaanina
ilmiönä. Siksi keskustelua on laajennettava niin, että se sisältää
myös haja-asutuksen. Selvitettävä on myös, miten jakamistalous
voi edistää elinvoimaiseen haja-asutukseen. Tämän selvityksen on
otettava huomioon myös erilaiset perinteisen jakamisen muodot,
joita on ja on ollut haja-asutusalueilla.