Yhteenveto

”Henkilökohtainen loukkaus. Märkä rätti päin naamaa. Piittaamattomuutta suomenruotsalaisuutta kohtaan vastoin parempaa tietoa. Asenne, joka tekee kipeää.”
Siinä muutama esimerkki niistä pettyneistä reaktiosta, joita saimme kuulla sen jälkeen, että eduskunta oli hyväksynyt Sipilän hallituksen ehdotuksen päivystysuudistukseksi 20. joulukuuta 2016. Uudistus merkitsee, että Vaasan kaksikielinen keskussairaala ei saa laajaa päivystystä. Toiminto siirtyy suomenkieliselle Seinäjoelle.
Päivystysuudistuksen valmistelu ja eduskuntakäsittely on ollut latautunutta. Perustuslakivaliokunnan aiempi tulkinta perustuslain 122 pykälässä mainituista kielellisistä oikeuksista hallinnollisissa aluejaotuksissa, sivuutetaan hallituksen toimesta, käyttäen lukuja, joiden todenperäisyys on kyseenalaistettu ja lopulta jopa presidentti puuttuu asiaan. Ehdotus johtaa ennen näkemättömään liikehdintään suomenruotsalaisten keskuudessa ja se yhdistää koko poliittisen opposition ruotsinkielisten oikeuksien ja Vaasan seudun taakse. ”Päivystyspäätöksestätuli eräänlainen symboli Suomen koko ruotsinkielisyydelle. Siitä tuli tippa, joka sai astian valumaan yli äyräiden”, sanoo sosiologi Kjell Herberts.

Julkaisutiedot

Julkaisija Ajatushautomo Agenda
Kirjoittajat Anne Suominen
ISBN ISBN 978-952-68726-3-6 (PDF)
Grafiikka Sebastian Dahlström
Käännös Thomas Antas
Sivumäärä 56

Kirjoittaja(t)

Anne Suominen

Anne Suominen on Suomen kokeneimpia ruotsiksi työskenteleviä poliittisia journalisteja. Hän on työskennellyt politiikan parissa 35 vuotta ja hän on tunnettu poliittinen kommentaattori. Suominen aloitti journalistisen uransa Hufvudstadsbladetissa vuonna 1972. Sittemmin hänen leipätyönä on ollut poliittinen journalismi STT:ssa, Hufvudstadsbladetissa ja Svenska Ylellä. Sekä Hufvudstadsbladetissa että Ylellä hän on ollut poliittisen osaston päällikkö. Ammattiuransa loppupuolella hän tuotti arvostettua poliittista podcast-kanavaa yhdessä Hufvudstadsbladetin pääkirjoittaja Susanna Ginmanin kanssa. Anne Suominen jäi eläkkeelle Svenska Ylestä vuoden 2016 lopulla.

Twitter @suomann

Esipuhe

”Henkilökohtainen loukkaus. Märkä rätti päin naamaa. Piittaamattomuutta suomenruotsalaisuutta kohtaan vastoin parempaa tietoa. Asenne, joka tekee kipeää.”

Siinä muutama esimerkki niistä pettyneistä reaktiosta, joita saimme kuulla sen jälkeen, että eduskunta oli hyväksynyt Sipilän hallituksen ehdotuksen päivystysuudistukseksi 20. joulukuuta 2016. Uudistus merkitsee, että Vaasan kaksikielinen keskussairaala ei saa laajaa päivystystä. Toiminto siirtyy suomenkieliselle Seinäjoelle.

Päivystysuudistuksen valmistelu ja eduskuntakäsittely on ollut latautunutta. Perustuslakivaliokunnan aiempi tulkinta perustuslain 122 pykälässä mainituista kielellisistä oikeuksista hallinnollisissa aluejaotuksissa, sivuutetaan hallituksen toimesta, käyttäen lukuja, joiden todenperäisyys on kyseenalaistettu ja lopulta jopa presidentti puuttui asiaan. Ehdotus johti ennen näkemättömään liikehdintään suomenruotsalaisten keskuudessa ja se yhdisti koko poliittisen opposition ruotsinkielisten oikeuksien ja Vaasan seudun taakse. ”Päivystyspäätöksestä tuli eräänlainen symboli Suomen koko ruotsinkielisyydelle. Siitä tuli tippa, joka sai astian valumaan yli äyräiden”, sanoo sosiologi Kjell Herberts.

Mielenosoitus Vaasan keskussairaalan puolesta ennen eduskuntakäsittelyä herätti huolen siitä, mitä tuleman pitää. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä maakuntauudistus pitävät sisällään useita kysymyksiä kielivähemmistön vaikutusmahdollisuuksista ja mahdollisuuksista saada palvelua omalla äidinkielellään, käräjäoikeusuudistuksen pelätään huonontavan ruotsinkielistä palvelua, kouluruotsista tehdään kokeilumielessä vapaaehtoista joissakin kunnissa, Svenska Finlands Folktinget:n valtionosuutta leikataan ja suhteet Ahvenanmaahan kitisevät saumoissaan.

Samaan aikaan kieli-ilmasto on aiempaa kireämpi. Vuoden 2016 kielibarometrista ilmenee, että ruotsinkieliset kokevat kieli-ilmaston huonompana kuin suomenkieliset. He kokevat, että ruotsin- ja suomenkielisten suhteet omassa kotikunnassa ovat huonontuneet ja/tai kokeneet syrjintää kielen takia. Lapsiasiamies Tuomas Kurttilan twiitti runsas viikko päivystysuudistuksen jälkeen kertoo siitä, että kaikki ei ole kohdallaan: Tapaan ruotsinkielisiä lapsia, jotka pelkäävät käyttää äidinkieltään julkisilla paikoilla. Valtioneuvosto tietää. Mitä tekee? #Finland #MeVi

Tässä pamfletissa esitellään ne Sipilän hallituksen päätökset, joilla on vaikutuksia ruotsin kielelle, jotka yhdessä huonon kieli-ilmaston kanssa vaikuttavat siihen, että Suomen ruotsinkieliset tuntevat olonsa tukalaksi.

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä saa myös vastata kysymykseen, miten hän näkee ruotsinkielisten huolen. Hän uskoo, että kyseessä on ylireagointia, jonka juuret juontuvat siitä, että ruotsi on perääntynyt pitkän aikaa. Ruotsin kielen pelastamiseksi hallinnossa olisi syytä keskustella siitä, tulisiko toisen kotomaisen kielen taas olla ylioppilastutkinnon pakollinen aine.

Nuivaa jo ohjelmavaiheessa

”Minä valehtelisin, jos väittäisin, etten ole huolissani ruotsin kielen asemasta. Minä toivon, että hallituskoalitiosta löytyy ääniä, jotka haluavat puhua sekä ruotsinkielisten että muiden vähemmistöjen puolesta Suomessa.” Maarit Feldt-Ranta, Obs debatt, 7.5.2015.

Uuden hallituksen perusta on vain muutaman tunnin vanha, kun kansanedustajat Maarit Feldt-Ranta (Sdp) ja Mats Nylund (RKP) 7. toukokuuta 2015 asettuvat Obs-studioon keskustelemaan Keskustan kansanedustajakollega Anne Bernerin ja Akavan johtaja Sture Fjäderin kanssa. Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus muodostavat hallituksen. Suomen ruotsalainen kansanpuolue on ulkona hallituksesta ensimmäistä kertaa 36 vuoteen. Tuleva pääministeri Juha Sipilä selittää, että kyse on puhtaasta matematiikasta ja että hän halua koalition, jolla on selkeät linjat. Taustalla myhäilee tuleva ulkoministeri, Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Hän on jo keväällä 2013 ennustanut tämän tapahtuman kolumnissaan: ”Ruotsalaisen kansanpuolueen vuosikymmeniä kestänyt hallitusvastuu loppuu ja niin on aikakin loppua.”

Obs-keskustelun aikana Nylund esittää huolensa siitä, että ne puolueet, jotka nyt ovat muodostamassa hallitusta ovat olleet kaikkein kriittisimpiä ruotsia kohtaan. Hän antaa esimerkin: ”Persussuomalaiset ovat joka vuosi eduskunnassa esittäneet, että lakisääteisen Svensk Finlands Folktingetin määrärahaa vähennettäisiin tai poistettaisiin.” Berner uskoo, että Kokoomuksesta ja Keskustasta löytyy tukea ruotsin kielelle sekä tahtoa huolehtia vähemmistöistä. Fjäder viittaa näiden kahden puolueen pitkään taustaan ja erityiseen vastuuseen: ”Ehkä tähän alkuun tarvittaisiin julistus siitä, miten aiotaan toimia jatkossa.”

Aiemmin samana päivänä tulevat hallituspuolueet ovat pitäneet yhteisen tiedotustilaisuuden. Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubbilta kysytään, aikooko hän ottaa erityistä vastuuta ruotsin kielestä, kun RKP on ulkona hallituksesta. Hän kertoo, että hän vastaa Kokoomuksen linjasta. Åbo Underrättelserin aiempi päätoimittaja Torbjörn Kevin kommentoi Ylen Uutisille: ”Sipilä ja Soini ovat sopineet asioista ja Stubb pääsee hallitukseen vähän niin kuin armosta. Stubb ymmärtää tämän ja hän tulee valitsemaan taistelunsa, enkä minä valitettavasti usko, että ruotsi kuuluu niihin asioihin”.

Sipilän päätös jättää RKP hallituksesta hämmästytti useita suomenkielisiä pääkirjoittajia. Maaseudun Tulevaisuuden Mikael Pentikäinen kuuluu niihin, joiden mielestä se ei ollut kovin viisasta. Hän perustelee kantaansa muun muassa sillä, että sekä Keskustan että Persussuomalaisten kontaktit Pohjoismaihin ovat heikkoja ja että nordismi ei ole kovaa valuuttaa Kokoomuksessa.

Hallitusohjelma keskittyy suuriin rakenteellisiin muutoksiin työllisyyden parantamiseksi ja talouden nostamiseksi jaloilleen. Muun muassa toteutetaan aluehallinnon- sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset kustannuskehityksen katkaisemiseksi erityissairaanhoidossa sekä tasavertaisen hoidon saamiseksi koko maassa.

Ruotsia koskevat kirjaukset ovat nuivia. Jyrki Kataisen (Kok) ohjelmassa luvattiin, että oikeus palveluihin omalla äidinkielellä taataan koko maassa, kun hoitoa ja hallintoa uudistetaan. Ohjelmassa tehtiin myös aloite kansalliskielistrategian luomiseksi, joka myös konkretisoitui hallituskauden aikana työryhmässä, jossa Katainen itse johti puhetta. Sipilän hallitus tyytyy yhteen lauseeseen: ”Meillä on rikas kieli- ja kulttuuriperintö ja vaalimme kaksikielistä Suomea perustuslain ja arvojemme mukaisesti. Ahvenanmaalla on ollut asemansa aiemmissa hallitusohjelmissa, ja itsemääräämislakia ollaan pian uudistamassa, mutta nyt Ahvenanmaata ei mainita ollenkaan. Hallitus perustelee lyhyttä kirjausta ruotsin kielestä ja Ahvenanmaan puuttumista sillä, että kyseessä on nimenomaan strategia- ja muutosohjelma.

Vuotta myöhemmin sekä päivystys- että käräjäoikeusuudistukset ovat pöydällä ja vakiintuneet rakenteet ruotsinkielisen palvelun turvaamiseksi ovat vaarantuneita maakunta- ja sote-uudistuksissa. Svenska Finlands Folktingetin määrärahoja on vähennetty. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sanoo, ettei hän ole hämmästynyt: ”Valitettavasti kaikki on vain tapahtunut nopeammin kuin olisin uskonut.”

Taistelu Vaasan keskussairaalasta

”Oikeus käyttää omaa kieltään, suomea tai ruotsia, on perustuslain turvaama oikeus. Tämä on erityisen tärkeää sairaille. Kielellisten oikeuksien turvaaminen on laillisuuskysymys, ei tarkoituksenmukaisuuskysymys.” Presidentti Sauli Niinistö vahvistaessaan päivystysuudistuksen 29.12.2016.

Päivystysuudistus on osa suurta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Se määrittelee ne 12 sairaalaa, joissa on laaja päivystys, kun terveydenhuoltoa uudistetaan. Uudistuksen tarkoitus on osaltaan edistää kokonaistavoitetta eli varmistaa yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, taata riittävä osaaminen hoitavassa yksikössä sekä taata asiakas- ja potilasturvallisuus.

Päätös siitä, että sairaaloita, joissa on laaja päivystys olisi nimenomaan 12 kappaletta, tehtiin marraskuussa 2015 hallituksen kriisineuvotteluissa aluehallinto- ja sote-uudistuksesta. Ratkaisu oli osa kompromissia, jossa Keskusta sai 18 maakuntaansa ja Kokoomus laajan ja aiennetun valinnanvapauden. Puoli vuotta myöhemmin päätettiin mitkä sairaalat tulevat kyseeseen. Kaksikielinen Vaasan keskussairaala ei ole näiden sairaaloiden joukossa. Muiden muassa asiantuntijaorganisaatio Sitra sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos näkevät Vaasan itsestään selvänä vaihtoehtona, mutta hallitus priorisoi Seinäjoen suomenkielistä keskussairaalaa.

Hallitus päättää jättää uudistuksen erillisenä eduskunnalle jo syksyllä 2016, hyvissä ajoin ennen muuta sote-pakettia. Lakiesityksessä perustellaan sitä, että lukumäärä on nimenomaan 12 sillä, että potilasturvallisuus, vaikuttavuus ja palveluiden saatavuus ovat optimaalisia tällä lukumäärällä. Taloudelliset näkökohdat ovat myös tärkeitä.

Lain säätämistä ennen kuin loput terveydenhuoltokuviosta selviää, perusteltiin sillä, että näin saavutetaan säästöjä jo vuoden 2017 budjetissa, vaikka muutokset tapahtuvat vasta myöhemmin. Ilkeät kielet sanovat myös, että yksi syy nopeutettuun aikatauluun on, että keskustelu ruotsin kielen asemasta saadaan levitettyä pidemmälle aikajanalle. Käsittelemällä ne osat, joilla arvioidaan olevan suurin vastustus ensin, voi esimerkiksi käräjäoikeusuudistus mennä läpi vähemmin äänin myöhemmin. ”Valitse taistelusi”-taktiikkaa sovellettiin jo elokuussa, kun sosiaali- ja terveysministeriö perui päätöksensä lakkauttaa koulukoti Lagmansgården Pedersöressä. Kerrotaan, että peruspalveluministeri Juha Rehulaa (Kesk) on varoitettu siitä, että metakka olisi ollut liian suurta, jos Vaasan keskussairaala ja Lagmansgården olisivat olleet tähtäimessä yhtä aikaa.

Päätös siitä, että Vaasan keskussairaala ei ole niiden 12 sairaalan joukossa, joissa taataan laaja päivystys, johtaa välittömästi protesteihin, jotka laajenevat nopeasti ennen näkemättömän laajalle. Kyse ei ole ainoastaan ruotsista, vaan myös keskittämisestä ja demokratiasta sekä näkemyksestä koko Pohjanmaan tulevaisuudesta. Vaasan sairaanhoitopiirin kunnat ostavat Helsingin Sanomien kannen kertoakseen vaatimuksestaan laajasta päivystyksestä Vaasaan ja mielenosoitus sairaalan puolesta Vaasassa 8. lokakuuta kerää 10 000 osallistujaa. Kaikki eduskuntapuolueet ovat edustettuina ja puhujien joukossa ovat Vaasan seudun yrittäjät, eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (Vas) sekä Kokoomuksen vaasalainen kansanedustaja Susanna Koski. Hän sanoo vielä tässä vaiheessa, että on selvää, että VKS:ssa pitää olla laaja päivystys ja perustelee asiaa sillä, että sairaala saa tukea kaikilla mittareilla.

Kokkola-linjaus tähtäimessä

Kun eduskuntakäsittely alkaa, nousevat kielelliset oikeudet ja perustuslaki keskiöön. Perustuslain 122 § on yksiselitteinen: ” Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan.”

Perustuslakivaliokunta on soveltanut kyseistä pykälää useasti aiemminkin ja tehnyt seuraavan tulkinnan: ”Jos hallinnollisesti toimiva aluejako on mahdollista määritellä useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet.”

Tulkinta vahvistettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2009 kun otettiin kantaa Kokkolan suuntautumiseen silloisessa aluehallintouudistuksessa. Näkemys toistettiin, kun käsiteltiin edellisen hallituksen esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi, joka kaatui perustuslakivaliokunnassa vuonna 2014. Nyt annetun lakiesityksen perusteluissa hallituksen näkemys on muuttunut ja esityksessä annetaan lisäksi sellainen kuva, että perustuslakivaliokunta olisi ollut päinvastaista mieltä. Esityksen mukaan lainsäätäjän ei ole pakko valita sitä vaihtoehtoa, joka parhaiten turvaa ruotsin kielen aseman kunhan eri perusoikeuksiin ja muihin perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttäviin näkökohtiin liittyviä seikkoja on riittävästi punnittu keskenään ja on selkeästi, valtiosäännön kannalta hyväksyttävillä perusteilla perusteltu se, jos lainsäätäjä valitsee muun kuin perusoikeuksien ja julkisen vallan kansanvaltaisen käyttämisen kannalta vähiten ongelmallisen ratkaisumallin”.

Kirjaus herättää äänekkäitä vastalauseita. Jo lausuntokierroksella suomenruotsalaiset lausunnonantajat ovat painottaneet, että on tärkeää, että perustuslakivaliokunnan vanhaa tulkintaa noudatetaan. Svenska Finlands Folkting viittaa hallintotieteiden professori Olli Mäenpään lausuntoon, jossa hän toteaa, ettei lakien valmistelussa voida antaa hallinnolliselle tarkoituksenmukaisuudelle tai taloudellisille näkökohdille yhtä suurta tai suurempaa painoa kuin perustuslaillisille oikeuksille.

Yhtenäinen rintama

Lähetekeskustelu on latautunutta ja RKP:n Anna-Maja Henriksson asettaa riman: ”Jopa kielellisestä näkökulmasta riippumatta hallituksen olisi pitänyt tulla siihen lopputulemaan, että Vaasalla tulisi olla täyspäivystys. Mutta ei. Tosiasia on, että Pohjanmaalla ja Keskipohjanmaalla asuu lähes 100 000 ruotsinkielistä. Se on paljon. Heidän kaikkien, meidän kaikkien palvelu huononee hallituksen esityksessä tavalla, jota ei voida hyväksyä. Hallitus ei ole myöskään vaivautunut tekemään kunnollista kielellisten vaikutusten arviointia. Miten on mahdollista, ettei ole huomioitu tai otettu opiksi niin sanotusta Kokkolan kysymyksestä aluehallintouudistuksen yhteydessä vuonna 2009? Miten on mahdollista, ettei hallitus kuuntele Euroopan neuvoston asiantuntijakomiteaa, joka viimeksi pari viikkoa sitten painotti sellaisten hoitoratkaisujen merkitystä, jotka turvaavat oikeuden saada hoitoa ruotsiksi ja saamen kielellä meneillään olevassa sote-uudistuksessa?”

Vasemmistoliitto, Vihreät, Kristillisdemokraatit ja Sosialidemokraatit ovat samoilla linjoilla.

”Tästä on tullut yksi suurimmista kielellisiä oikeuksia koskevista kysymyksistä, joita on käsitelty tämän hallituskauden aikana ja ministeri Rehula sanoi omassa puheenvuorossaan, että ne on huomioitu, mutta taaskaan hän ei vastannut, miten. Miten kielelliset oikeudet turvataan, kun Vaasan keskussairaala ei enää tarjoa laajaa päivystystä? Miten kielelliset oikeudet turvataan, jos ruotsinkieliset kansalaiset Pohjanmaalla eivät voi luottaa saavansa palvelua äidinkielellään, kun sitä todella tarvitsevat? Kielellisten vaikutusten arviointi ja kielellisten oikeuksien huomioon ottaminen ei tarkoita lauseita ja sanoja, että sanotaan jotain tehtävän, vaan ne tarkoittavat konkreettisia ja todellisia päätöksiä. Siten ei riitä, että hallitus toteaa tehneensä jonkinlaisen kielellisten vaikutusten arvioinnin, vaan tällaisten suurten uudistusten kohdalla se tarkoittaa sitä, että konkreettisesti valitaan se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa kielelliset oikeudet.”. (Li Andersson, Vas)

”… tässä on kysymys oikeusperiaatteista, tässä on kysymys ihmisten kielellisistä oikeuksista, mutta tässä on kysymys myös hyvästä hallintotavasta ja hyvästä poliittisesta kulttuurista.” (Ville Niinistö, Vihreät)

”Vaikka uudistus ei teoreettisesti katsoen suoraan merkitse statuksen huonontumista Vaasaan keskussairaalalle verrattuna nykyiseen, merkitsee se kuitenkin käytännössä pitkässä juoksussa uhkaa toiminnalle. Ne maakunnat, joissa on laajan päivystyksen sairaala tulevat saamaan enemmän rahoitusta kuin suppean päivystyssairaalan maakunnat … Kielelliset perusoikeudet edellyttävät, että kansalliskielet ovat tasavertaisia sekä muodollisesti että käytännössä. Sitä hallituksen on ollut vaikea ymmärtää.” (Peter Östman, KD)

”Perusoikeudet, mukaan lukien kielelliset oikeudet, eivät ole mielipidekysymys. Perusoikeudet joko ovat tai niitä ei ole. Vuosina 2009—2010 silloinen hallitus yritti polkea kielellisiä oikeuksia. Silloin oli kyse hallinnosta. Nyt puhumme elämästä ja kuolemasta ja ihmisten oikeudesta saada hoitoa omalla äidinkielellään. Silloin perustuslakivaliokunta määritti, että kaikkia suomalaisia on kohdeltava tasavertaisesti ja että, jos vaihtoehtoja on kaksi tai useampi, niin eduskunnan tulee valita se vaihtoehto, joka paremmin turvaa kielelliset oikeudet … Minä todella toivon, että kansanedustajat, jotka täällä edustavat Suomen kansaa miettivät tarkoin, ennen kuin poljetaan perustuslaissamme turvattuja perusoikeuksia.” (Maarit Feldt-Ranta, Sdp).

Myös hallituspuolueiden kansanedustajat ihmettelevät, miksi Vaasa ei ole laajan päivystyksen sairaaloiden joukossa. Keskustan Hannu Hoskonen viittaa seudun taloudelliseen tarmoon ja kannustaa hallitusta katsomaan päivystyspäätöstä uudemman kerran. Kokoomuksen Timo Heinonen katsoo, että täyden päivystyksen sairaaloiden lukumäärä on keinotekoinen.

Perusturvaministeri Juha Rehula ei osallistu keskusteluun ollenkaan. Hän jättää istuntosalin kauan ennen kuin keskustelu pääsee vauhtiin.

Asiantuntijat punnitsevat

Lakiesitys palautetaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jonka on tarkoitus muotoilla lopullinen päätösesitys. Siihen tarvitaan perustuslakivaliokunnan lausunto kielellisten oikeuksien toteutumisesta hallituksen esityksessä.

Kun perustuslakivaliokunta aloittaa esityksen käsittelyn, professori Mikael Hidén, jota kuullaan asiantuntijana, toteaa että tekstistä huomaa, että hallituksen on ollut vaikea perustella kantaansa Vaasa-/Seinäjokikysymyksessä. Hidén katsoo, että ruotsin kieltä ajatellen paras ratkaisu olisi antaa laaja päivystys Vaasaan. Valtiotieteilijä Veli-Pekka Viljanen, jota myös kuullaan valiokunnassa, on samaa mieltä, mutta pitää tulkintaa ruotsin kielen pitämisestä aina etusijalla jonkinlaisena ”optimointikäskynä”. Hän toteaa, ettei kielelliset oikeudet voi olla ainoa ja ratkaiseva kriteeri kaikissa tilanteissa, vaan että perusoikeuksia on voitava myös punnita toisiinsa.

Samaan aikaan julkinen keskustelu jatkuu siitä kuvasta, jonka hallituksen esitys antaa perustuslakivaliokunnan taannoisesta Kokkola-tulkinnasta. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka kommentoi Hufvudstadsbladetissa: ”Minä en näe tekstissä mitään harhaanjohtavaa. Lehtereiltä on aina helpompi huudella kuin pelata kentällä. Kysymys on siitä, miten palvelut parhaiten turvataan kaikille osapuolille. Jos kahden perusoikeuden välillä on ristiriitaa, on arvioitava, miten päästään parhaaseen tulokseen.” Jonkka sanoo, että kyse on siitä, miten kielelliset oikeudet turvataan parhaiten suhteessa siihen peruspalveluun, jota sairaalat tuottavat, mutta että hän ei itse osaa arvioida, onko Vaasa vai Seinäjoki kokonaisuus huomioiden parempi vaihtoehto. Sen arvion tekeminen kuuluu nimenomaan perustuslakivaliokunnalle.

Ministeriö puuttuu peliin

Ensi alkuun Vaasan asema on hyvä perustuslakivaliokunnassa. Vaihtoehto 12+1 eli se, että hallituksen päivystyssairaalaluetteloa täydennetään VKS:lla, nostetaan esille realistisena vaihtoehtona kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Sitten sosiaali- ja terveysministeriö antaa lisäselvityksen, joka on Seinäjoen eduksi. Uudet luvut tarkoittavat, ettei Vaasaa ja Seinäjokea enää voida pitää tasavertaisina vaihtoehtoina ja valiokunnassa mielipiteet kääntyvät.

Samaan aikaan aikataulu kiristyy. Hallituspuolueet ovat päättäneet, että laki pitää hyväksyä ennen joululomia, koska kyseessä on talousarviolaki. Johtavat asiantuntijat joutuvat kirjoittamaan lausuntoja viikonloppuna ja itsenäisyyspäivänä, jotta aikataulut pystyttäisiin pitämään ja valiokunnan jäsenet kertovat, ettei käsittely saa tarvitsemaansa aikaa, varsinkin kun ministeriöstä on tullut uusia lukuja. Valiokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie suhtautuu myös kriittisesti kohonneeseen paineeseen.

Itsenäisyyspäivää seuraavasta päivästä tulee rankka. Perustuslakivaliokunnan on annettava lausuntonsa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle viimeistään nyt, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Valiokunta hylkää yksimielisesti hallituksen lakiesityksen, se ei turvaa kielellisiä oikeuksia, mutta käsittely on erittäin vaikea. Yhdessä vaiheessa näyttää siltä, että mentäisiin äänestykseen siitä, asetetaanko yhtään mitään perustuslain taakse. Lopulta valiokunta saavuttaa yksimielisyyden siitä, että oikeus käyttää ruotsia on sisällytettävä lakiin, jotta se voitaisiin säätää yksinkertaisella menettelyllä.

Perustuslakivaliokunta päätyy siihen, että sosiaali- ja terveysministeriön uudet luvut yhdessä lakiesityksen perustelujen kanssa merkitsee sitä, että Seinäjoki on Vaasaa parempi vaihtoehto, kun katsotaan palvelutarvetta, palveluiden saatavuutta jaa potilasturvallisuutta. Se merkitsee, että perustuslaista ei seuraa velvollisuutta antaa kielellisille oikeuksille poissulkevaa painoarvoa suhteessa muihin vapauksiin ja oikeuksiin. Valiokunta on samalla sitä mieltä, että Vaasan keskussairaala turvaisi ruotsinkielisen väestön kielelliset oikeudet paremmin kuin hallituksen malli: ”Hallituksen esityksen perustana olevaa 12 sairaanhoitopiirin määrää ei asiallisesti perustella muuten kuin vetoamalla hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä tekemiin linjauksiin. Näin ollen perustuslain 17 §:n kielelliset perusoikeudet parhaiten toteuttavana ratkaisuna voidaankin valiokunnan mielestä pitää sitä, että laajan päivystyksen yksikkö sijoitettaisiin sekä Vaasan että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin.” Valiokunnan mukaan toiseksi paras vaihtoehto on, että Seinäjoen sairaalalle määrätään laissa velvollisuus antaa hoitoa myös ruotsiksi. Valiokunnan päätös on yksimielinen.

Lukuja kyseenalaistetaan

Vaasan sairaanhoitopiirin johtaja Göran Honga pitää lausuntoa kuoliniskuna ruotsin kielelle, koska perustuslakivaliokunta on hylännyt vanhan tulkintansa 122 pykälästä, jonka mukaan aina tulee valita se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa ruotsin kielen aseman. Nyt herää myös epäilys siitä, että valiokuntaa on johdettu Seinäjoen eduksi harhaan sosiaali- ja terveysministeriön lisäselvityksessä. Ministeriön antamat luvut ovat kerta kaikkiaan tarkoitushakuisia.

Viikonlopun aikana Vaasan keskussairaalan johtajaylilääkäri Auvo Rauhala listaa virheet kahdeksan sivun mittaisessa muistiossa, jonka hän lähettää presidentille, oikeuskanslerille, politikoille ja virkamiehille. Virheet koskevat kaikkea Vaasan lääkäripulasta sydänkohtauskuolemia käsittelevään tilastoon sekä niiden päivystyspotilaiden määrää, jotka lähetettäisiin Seinäjoelle.

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula lupaa tutustua lukuihin myöhemmin eli käytännössä sen jälkeen, kun päivystysuudistus on lyöty lukkoon. Helsingin Sanomissa antamassaan haastattelussa hän vakuuttaa, että ministeriön tiedot pitävät paikkansa: ”Ne perustuvat saatavilla olevaan tilastoon THL:stä, Kuntaliitosta ja Kelasta. Tilastoja voidaan kyseenalaistaa, mutta lukuja ei ole vedetty hatusta.”

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esitetään, että johtajaylilääkäri Rauhala kutsuttaisiin kuultavaksi luvuista, mutta esitys häviää pienimmällä mahdollisella äänimäärällä. Sen jälkeen valiokunta päättää yhden äänen ylivoimalla sanoa kiitos ei Vaasan laajalle päivystykselle, hyväksyäkseen perustuslakivaliokunnan toiseksi parhaan vaihtoehdon. Lakia täydennetään Seinäjoen sairaalaa koskevalla kirjauksella: ”Väestön kielellisten oikeuksien turvaamiseksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin on järjestettävä päivystyspalvelut suomen ja ruotsin kielellä siten, että potilas saa palvelut valitsemallaan kielellä.” Tämän jälkeen valiokunta hylkää vielä ehdotuksen, että perustuslakivaliokunta käsittelisi asian vielä kertaalleen, koska ministeriön lisäselvitys kyseenalaisin luvuin on todennäköisesti vaikuttanut valiokunnan kantaan.

Lipponen olisi puhaltanut pelin poikki?

Keskustan Niilo Keränen on ensimmäisten joukossa pyytämässä puheenvuoroa, kun lopullinen käsittely alkaa istuntosalissa. Hänellä on vaikeuksia tyylipisteiden kanssa: Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt lakipykäliin perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset, jotka toki eivät ole kaikkein tyylikkäin ratkaisu tämän kielikysymyksen selvittämiseksi. Se on tietysti haasteellista.”

Mats Nylundin (RKP) puheenvuoro on murhaava: ”Suomi kulkee oikeusvaltiosta, jossa vähemmistöillä on perustuslain suoja, sellaiseksi valtioksi, jossa vallitsee yksioikoinen ja häikäilemätön enemmistön diktatuuri. Käytännössä me hylkäämme perustuslain, joka ainakin teoreettisella tasolla on taannut kansalaisten oikeuden saada palvelua omalla äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ja tarkemmin sanoen hallituspuolueiden edustajat tässä valiokunnassa on juuri tehnyt historiaa, perin, perin ikävää historiaa. Kuinka te kehtaatte, hyvä hallitus? Kuinka te kehtaatte? Ja kyllä, te kehtaatte!

Keskustelun aikana ilmenee, että oikeusministeriö on jättänyt asiantuntijalausunnon sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, koskien lakilisäystä ruotsin kielestä Seinäjoella. Lausunto vetää käytännössä kirjaukselta maton alta. Valiokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto (Vihreät) tiivistää lausunnon omassa puheenvuorossaan: ”Annetussa aikataulussa ei ole mahdollista arvioida lakiesityksen vaikutuksia kielellisten oikeuksien järjestelmään kokonaisuudessaan. Ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen yksikielisellä, suomenkielisellä alueella on käytännössä erittäin haasteellista. Tämän lakiesityksen ehdotus täyttää muodollisesti perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn vaatimuksen, mutta käytännössä se ei turvaa niitä.”

Vihreiden Ville Niinistö on vakuuttunut siitä, että asiassa oltaisiin toimittu aivan toisin, jos Paavo Lipponen olisi ollut pääministeri: ”Suomessa on aina ollut tapana, että valtiomiehet ja -naiset tiukassa paikassa puolustavat molempien kansalliskieltemme asemaa. Olin eilisiltana aika hämmentynyt, kun pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Orpo tulevat varta vasten tänne illalla äänestykseen vastustamaan asian pöytäämistä, joka olisi antanut mahdollisuuden sille, että olisi oikeasti harkittu sitä, ovatko perustuslakivaliokunnan asettamat edellytykset kielellisistä oikeuksista ylipäätään tässä lakiuudistuksessa toteutumassa. Jos me olisimme eläneet siinä Suomessa, mikä meillä vielä oli 10 tai 15 vuotta sitten, kun pääministerinä oli Paavo Lipponen, niin luulen, että pääministeri olisi puhaltanut pilliin ja katsonut tämän asian uudestaan läpi, niin että kielelliset oikeudet tulevat turvatuiksi.

Pääministeri kirjoittaa yleisönosastolle

Ratkaisevan äänestyksen alla Helsingin Sanomat julkaisee reportaasin, jossa muun muassa aluetieteen professori emeritus Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta avaa seudun tuntoja: ”Tunnelma on lamaantunut ja pöyristynyt. Varsinkin ruotsinkielisten parissa on vahvistunut tunne siitä, että ollaan toisen luokan kansalaisia.”

Katajamäki sanoo, että Vaasa on jo pitkän aikaa aina ollut kakkonen ja että sairaalapäätöksestä tuli käänteentekevä, koska myös suomenkieliset asettuivat puolustamaan ruotsinkielisten oikeuksia. VKS:sta on tullut paljon enemmän kuin kielikysymys: kyseessä on myös väestömäärät, etäisyydet, talous ja laatu, kokonaisuudesta, jossa kaikki parametrit puhuvat sen puolesta, että Vaasan tulee olla yksi laajan päivystyksen sairaaloista.

Samaan aikaan pääministeri Juha Sipilä, joka ei ole osallistunut eduskunnan keskusteluun laisinkaan, kirjoittaa mielipidekirjoituksen Vasabladetiin ja Pohjalaiseen. Hän sanoo ymmärtävänsä huolen seudulla, mutta vakuuttaa, että uudistus ei saa eikä voi huonontaa mahdollisuuksia saada palvelua ruotsin kielellä. Hän alleviivaa, että hallitus tulee seuraamaan, miten kielelliset oikeudet toteutuvat ja että toimiin ryhdytään, jos tarve vaatii, eduskunnan tahdon mukaisesti: ”Eduskunnan lausunto otetaan luonnollisesti kaikella vakavuudella.”

Kamppailu Vasan keskussairaalasta ylittää tässä vaiheessa uutiskynnyksen myös Ruotsissa. Aftonbladet, Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet kirjoittavat ”päivystysuudistuksesta, jolla on kielellistä räjähdysvoimaa” ja pelkäävät, että tapauksesta seuraa takapakkia ruotsin kielelle.

Joulunalusviikolla eduskunta vielä hylkää ehdotuksen siitä, että perustuslakivaliokunta vielä arvioisi, täyttääkö sosiaali- ja terveysvaliokunnan kirjaus ruotsin kielestä asetetut vaatimukset. SDP ehdottaa, että laki hylätään kokonaan, koska käsittelyaikataulu on ollut liian tiukka ja koska kokonaiskuva eli varsinainen sote- ja maakuntauudistus edelleen puuttuu. Ehdotus hylätään äänestyksessä, jonka jälkeen hallitusenemmistö vielä hylkää RKP:n esittämät ponnet lakiin liittyen. Ponsissa edellytettiin, että 1. kesäkuuta 2017 mennessä laadittaisiin toimintasuunnitelma kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi koko hoitoketjussa Seinäjoella ja että, jos tämä ei toteutuisi määräajassa, sovellettaisiin 12+1 -mallia. Anna-Maja Henriksson sanoo, että toimintasuunnitelmaa koskeva ponsi muotoiltiin niin, että hallituspuolueiden olisi helppo yhtyä siihen: ”He myös saivat ponnen hyvissä ajoin etukäteen, mutta sen tukemiseen ei löytynyt valmiutta, ei edes hyvän tahdon eleenä.”

Presidentti kuuntelee

Ratkaisevan äänestyksen jälkeen Vasemmistoliiton Li Andersson arvelee Hufvudstadsbladetissa, että suuri keskustelu uudistuksesta on ollut positiivista, lopputuloksesta huolimatta: ”Minä uskon, että käyty keskustelu pakottaa hallituksen pitämään kiinni lupauksistaan. Me emme tule päästämään irti vain siksi, että hävisimme äänestyksessä.” Hänen ennustuksensa käy nopeasti toteen. Uuden protestiaallon aikana noin 3 500 kansalaista, lähinnä Pohjanmaalta, kirjoittaa presidentti Sauli Niinistölle, pyytääkseen häntä olemaan vahvistamatta uudistusta ennen kuin on selvitetty täyttääkö se perustuslain asettamat vaatimukset.

Presidentti vahvistaa lain vähän enne vuodenvaihdetta, mutta tekee harvinaisen lausuman pöytäkirjaan. Painotettuaan, että kielelliset oikeudet ovat laillisuuskysymys ja todettuaan, että ruotsin kieltä koskeva kirjaus on perustuslain mukainen, antaa hän ohjeita tulevaa työtä varten: ”Lain soveltamisesta on tarkoitus säätää asetuksilla, jolloin sekä asetusten antaja, että niiden täytäntöönpanijat ovat virkavastuussa siitä, että kielelliset oikeudet käytännössä myös toteutuvat. Tässä tapauksessa se käsitykseni mukaan merkitsee, että päivystyspalveluja voidaan siirtää Vaasasta Seinäjoelle vain, jos siirrettäessä vallitsee varmuus siitä, että potilaat saavat nuo palvelut valintansa mukaan suomen tai ruotsin kielellä.”

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula on arvioinut, että kestää kuukausia, ennen kuin tiedetään, miten ruotsinkielinen palvelu käytännössä järjestetään Seinäjoen keskussairaalassa. Ratkaisua odottaessa, Vaasan sairaanhoitopiirin puheenjohtaja Hans Franz ja VKS:n terveydenhuollon ammattiyhdistyksen pääluottamusmies Kim Berg käynnistävät kansalaisaloitteen eduskunnan mielen muuttamiseksi. Aloite rikkoo 50 000 allekirjoittajan rajan muutamassa viikossa ja se merkitsee, että eduskunta saa käsitellä laajaa päivystystä Vaasassa vielä toistamiseen.

Juuri ennen kansalaisaloitteen käynnistämistä valtiovarainministeri Petteri Orpo ja sisäministeri Paula Risikko vierailevat sairaalassa ja saavat uunituoreita avainlukuja johtajaylilääkäri Auvo Rauhalalta. Luvut ovat vielä parempia kuin ne luvut, jotka hän antoi, kun päivystysuudistus oli eduskunnassa loppusuoralla joulukuussa. Vasabladetin haastattelussa hän kertoo Risikon reaktiosta: ”Hän sanoi, että meillä on täysi oikeus olla vihaisia ja pettyneitä.”

Ruotsinkieliset rakenteet vaakalaudalla

Repivän päivystysuudistuskäsittelyn aikana moni kysyi, miksi hallitus tekee niin kuin tekee. Miksi hallitus ajaa aiemman perustuslakitulkinnan yli käyttäen kyseenalaisia faktoja loppusuoralla? Miksi hallitus kieltäytyy keskustelemasta 12+1 -vaihtoehdosta, vaikka ministeriön projektinjohtaja Tuomas Pöysti on kertonut, ettei se edes tulisi kalliimmaksi kuin ehdotettu malli?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Aki Lindénillä on yksinkertainen vastaus siihen, miksi hallitus niin voimakkaasti tuki Seinäjokiratkaisua: päätös jättää Vaasa ilman laajaa päivystystä perustuu politiikkaan, ei tosiasioihin.

Osasyy voi myös olla, että johtavilla virkamiehillä ei ole kielellisten oikeuksien osaamista ja ymmärtämystä. On sanottu, että virkamieskunnassa olisi vallinnut ärtymystä liittyen 122 § tulkintaan siitä lähtien, kun se Kokkola-päätöksen yhteydessä syntyi ja että nyt avautui mahdollisuus saada muutos aikaan. Torbjörn Kevin on samoilla jäljillä Hufvudstadsbladetin Mitt i vyn-artikkelissaan 22.1.2017. Hän puhuu ruotsinkielisistä rakenteista, joita on itsepäisesti ajettu alas poliittisin päätöksin, jolloin keskeiset virkamiehet vuosikymmenten ajan ovat toimineet vesipisaroina, jotka kuluttavat kiveä.

Huono alku, mutta selkeää parannusta

Päivystyssairaalaverkon muutokset ovat vain osa suurta sote- ja maakuntareformia. Kokonaisuudessaan se merkitsee, että nykyiset ruotsinkieliset rakenteet puretaan ja ne on korvattava joillain muilla rakenteilla. Samalla vaikutusvalta vähenee sen suhteen, miltä ruotsinkielinen terveydenhuolto näyttää.

Päivystysuudistuksen tavoin sote-uudistus laitetaan lausunnolle ilman kunnollista kielellisten vaikutusten arviointia. Ennen lausuntokierrosta hallintoneuvos Pekka Järvinen sanoo Kommuntorget.fi -haastattelussa, että aika ei riittänyt paremman työn tekemiseen. Oikeusministeriön uutta tarkistuslistaa kielellisten vaikutusten arvioimiseksi ei hänen mukaansa myöskään käytetty, kun lakiesitystä valmisteltiin. Tarkistuslista on kansalliseen kielistrategiaan sisältyvä toimenpide, mutta Järvinen sanoo, ettei sitä käytetty ”koska se on vain ohje, ei normi”. Hän lupaa kuitenkin, että lausunnot huomioidaan.

Kun paketti maaliskuussa 2017 jätetään eduskunnalle, on kielelliset vaikutukset kuitenkin päivitetty. Arvioinnissa todetaan muun muassa, että maakuntauudistus voi johtaa siihen, että ruotsin kielen käyttö hallintokielenä vähenee ja että tämä heikentää kielellisten oikeuksien huomioimista käytännössä. Tämä puolestaan johtuu siitä, että kielivähemmistön suhteellinen osuus pienenee, kun organisaatiot suurenevat.

Arvioinnissa mainitaan myös koko joukko haasteita sote-uudistuksen suhteen, muun muassa ruotsinkielisen henkilöstön saatavuuden osalta. Lisäksi todetaan, että kielelliset oikeudet taataan lain tasolla, mutta että oikeuksien käytännön toteutuminen on riippuvaista siitä, miten kaksikieliset maakunnat toimivat oikeuksien toteuttamiseksi.

Varsinaisessa ehdotuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi sanotaan, että asiakkaan on saatava palvelua valitsemallaan kielellä, suomeksi tai ruotsiksi, kun maakunnassa on erikielisiä kuntia tai vähintään yksi kaksikielinen kunta, Kaksikielisiä maakuntia ovat Varsinaissuomi, Kymenlaakso, Keski-Pohjanmaa, Uusimaa ja Pohjanmaa.

Nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna tapahtuu myös parannuksia. Pykäliin kirjataan nimittäin oikeus käyttää suomea tai ruotsia yksikielisissä maakunnissa. Käytännössä tämä merkitsee oikeutta tulkkiin siten kuin kielilaissa määrätään. Kieliasiainneuvos Corinna Tammenmaa oikeusministeriöstä sanoo, että tämä merkitsee parempia lakisääteisiä palveluita niille, jotka asuvat yksikielisissä kunnissa ja selventää tilannetta niiden osalta, jotka esimerkiksi lähetetään Oulun sairaalaan Keski-Pohjanmaalta: ”Ja jos Svenska pensionärsförbundet lähtee retkelle itäiseen Suomeen, voivat matkaajat tuntea olonsa turvalliseksi mahdollisen sairaalakäynnin yhteydessä, koska heillä on lain turvaama oikeus tulkkiin.”

Riippuvainen hyvästä tahdosta

Maakuntalaki on kuitenkin ongelmallinen. Kun sote-päätökset siirtyvät kunnista maakuntahallinnolle, syntyy demokratiavaje, joka on erityisen suuri ruotsinkielisille Uudellamaalla ja Varsinaissuomessa. Esimerkiksi Sipoossa, Raaseporissa, Inkoossa, Paraisilla ja Kemiönsaaressa ruotsi on tänään riittävän vahva turvatakseen päätöksiä palveluiden saatavuudesta ruotsiksi. Mutta uudistuksen jälkeen kaikki muuttuu, väestönosuuden ollessa vain 8 prosenttia Uudellamaalla ja 6 prosenttia Varsinaissuomessa.

Åbo Akademin julkishallinnon tutkija Siv Sandberg katsoo, että tämä on erityisen huolestuttavaa: ”Haasteeksi muodostuu, että ruotsinkielinen osuus päättävissä elimissä muodostuu niin pieneksi Uudellamaalla ja Varsinaissuomessa, jos sitä on ollenkaan. Ruotsinkieliset ovat riippuvaisia muiden hyvästä tahdosta ja virkamiesten rooli on ratkaiseva. Kylmästi voidaan sanoa, että kaksi- ja ruotsinkieliset kunnat saavat nyt luvan olla aggressiivisia edunvalvojia suhteessa maakuntaan.

Hän mainitsee myös joukon asioita, joihin pitäisi saada vastaus: ”Mitkä periaatteet ohjaavat esimerkiksi miehitystä, henkilöstön rekrytointia? Tuleeko kaksikielisiä tai niitä, jotka suhtautuvat suopeasti ruotsiin olemaan riittävästi? Miten säästötalkoot, saako ruotsinkielinen palvelu maksaa enemmän, saako sen järjestää eri tavalla? Miten käy saaristokuntien, kun entisen kaltaista veto-oikeutta ei enää ole? Tämä testataan ennen kaikkea Varsinaissuomessa. Miltä päätäntäjärjestelmä näyttää, koska eihän Uudenmaan maakuntavaltuusto tee päätöksiä, jotka koskevat Lapinjärvellä sijaitsevaa vanhainkotia.”

Myös Sote-uudistukseen liittyvä valinnanvapaus herättää huolta. Helmikuun alussa 2017 lausuntokierrokselle lähetetty valinnanvapauslakiluonnos sisältää kirjauksen ruotsin kielestä, joka sinänsä on selkeä. 30 §:ssä sanotaan, että valinnanvapausjärjestelmään kuuluvien yritysten on annettava palvelua kunnan kielellä yksikielisissä kunnissa ja suomeksi ja ruotsiksi kaksikielisissä kunnissa. Palveluiden tuottajien on myös oma-aloitteisesti varmistettava, että yksittäisten henkilöiden kielelliset oikeudet toteutuvat myös käytännössä.

Mutta valinnanvapauslaki mahdollistaa myös poikkeukset. Asiaa perustellaan sillä, että palveluiden tarve eri kielillä voi vaihdella asuinalueiden välillä kaksikielisissä kunnissa, samaan aikaan, kun varsinkin suuremmissa kaupungeissa voi olla useampia palveluntuottajia, jotka tarjoavat palveluita molemmilla kansalliskielillä. Momentti, joka koskee poikkeusta, on vaikeaselkoinen, mutta avautuu muutaman lukukerran jälkeen: ”Maakunta voi kuitenkin hakemuksesta myöntää suoran valinnan palvelun tuottajalle poikkeusluvan velvollisuudesta tuottaa kaksikielisessä kunnassa palveluja molemmilla kansalliskielillä, jos toimipisteen sijaintialueella on asiakkaiden yhdenvertaisesti saavutettavissa muita suoran valinnan palvelun tuottajien toimipisteitä siten, että asiakas voi saada palvelut omalla kielellään ja käyttää valinnanvapauttaan. Maakunta voi peruuttaa myöntämänsä poikkeusluvan suoran valinnan palvelun tuottajalle, jos luvan myöntämisen jälkeen toimipisteen sijaintialueen olosuhteet muuttuvat siten, etteivät suoran valinnan palvelut ole asiakkaiden yhdenvertaisesti saavutettavissa molemmilla kansalliskielillä ja niin, että asiakas voi käyttää valinnanvapauttaan.”

Lausuntokierros on vielä kesken, tämän tekstin mennessä painoon, mutta jo nyt moni on kysynyt, mitä valinnanvapaus käytännössä tarkoittaa. Miten paljon pienempi ruotsinkielisten valinnanvapaus on verrattuna suomenkielisiin, onko valinnanvapaus pelkkää harhaa? Mitä takeita on sille, että toimijat, jotka lupaavat palveluita kahdella kielellä myös sitoutuvat niihin pitkällä tähtäimellä ja mitä tapahtuu, jos yksikielinen suuri toimija ostaa kaksikielisen palveluntuottajan? Mitä poikkeuskirjauksella oikeastaan tarkoitetaan? Miten monta muita ruotsinkielisiä palveluita tarjoavia tuottajia pitää olla, jotta poikkeus voidaan myöntää kielivaatimuksista säilyttäen kuitenkin samalla valinnan vapaus? Miten taataan julkisen sektorin riittävät ruotsinkieliset palvelut, jos yhä suurempi vastuu sälytetään yksityisille tuottajille?

Vallaton vähemmistöelin

Pienet yksiköt, vahva julkinen sektori ja kiinteät rakenteet ovat perinteisesti olleet vähemmistöille hyväksi. Kun yksiköt maakunta- ja sote-uudistuksessa kasvavat, pienenee ruotsinkielisten osuus ja mahdollisuudet vaikuttaa itseensä koskeviin päätöksiin vaikeutuvat. Suunniteltu valinnanvapaus ja yhtiöittäminen eivät auta asiaa, pikemmin päinvastoin. Maakunta- ja sote-uudistusta koskevassa lausunnossaan Svenska Finlands Folkting toteaa muun muassa, että terveydenhuollon yhtiöittäminen pienentää vaikuttamisen mahdollisuuksia, kun yhteiskunnallisesti tärkeät hoitopäätökset enenevässä määrin siirtyvät virkamiehille. Läpinäkyvyys vähenee ja päätöksenteko hämärtyy. Folktinget toteaa ykskantaan, ettei sellaista demokraattisten oikeuksien rapauttamista voida hyväksyä.

Uudessa maakuntalaissa ruotsinkielisten ja saamelaisten demokratiavajetta on tarkoitus paikata uudella elimellä, vähemmistökielen vaikuttamistoimielimellä. Elimen tulee ”selvittää, arvioida ja määrittää, millaisille palveluille maakunnan vähemmistökielellä on tarvetta sekä seurata näiden palveluiden saatavuutta ja laatua”. Elimen tulee myös jättää maakuntahallitukselle ehdotuksia siitä, miten palveluita vähemmistökielellä tulisi kehittää sekä koskien henkilöstön kielivaatimuksia. Lisäksi vaikuttamistoimielin jättää vuosittain maakuntahallitukselle kertomuksen siitä, miten vähemmistökielinen palvelu on hoidettu.

Määrittely on itse asiassa lähes sanatarkka kopio Folktingetin vuosi sitten antamasta lausunnosta. Mutta faktiset vaikuttamismahdollisuudet pienenevät verrattuna vähemmistökielilautakuntiin nykyisissä kaksikielisissä sairaanhoitopiireissä. Elimellä ei ole minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa, mikä merkitsee sitä, ettei sillä ole toimivaltaa niin kuin lautakunnilla on.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vähemmistökielinen lautakunta on yksi niistä lausujista, jotka lausunnossaan edellyttävät, että ehdotetun elimen statusta on nostettava: ”Yksi edellytys sille, että HUS:n vähemmistökielinen lautakunta on voinut hoitaa tehtäväänsä, on, että lautakunnalla on neljä jaosta sairaanhoitoalueilla, jotka vuorostaan valvovat kielellistä palvelua omalla alueellaan. Elimen, jolla ei ole määrärahaa tai valtaa, on vaikea toteuttaa tehtäväänsä niin suurella ja laajalla alueella, kuin Uusimaa ja pääkaupunkiseutu ovat. Vaikuttamistoimielimellä on oltava valtuudet itsenäisesti hoitaa tehtäväänsä voidakseen arvioida, toteutuuko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen voimassa olevan kielilainsäädännön mukaisesti.”

Vaikuttamistoimielin saa kritiikkiä myös Varsinaissuomesta ja Pohjanmaalta. Vaasaan kaupunki viittaa lausunnossaan professori Olli Mäenpäähän, joka on sitä mieltä, että tarvitaan järjestelyjä, jotka tukevat ja vahvistavat ruotsinkielisen väestön demokraattisia vaikuttamismahdollisuuksia. Mäenpää viittaa perustuslain 17 §, jossa määrätään, että suomen- ja ruotsinkielisten yhteiskunnallisista tarpeista on huolehdittava samanlaisten perusteiden mukaan.

Folktinget edellyttää lausunnossaan, että elimestä tehdään lakisääteinen ja pakollinen elin, jolla on julkista valtaa. Puheenjohtajan on oltava maakuntahallituksen jäsen. Folktinget muistuttaa myös, että edellisen hallituksen alue- ja sote-uudistusehdotuksessa oli määräys, jonka mukaan elimen selvitykset, arviot ja määritelmät tuli ottaa huomioon ylemmän tason päätöksenteossa. Jos elintä ei päivitetä lautakunnaksi, jolla on virallinen asema ja valtaa, tulee lain ainakin pitää sisällään maininnan siitä, että elimen ehdotukset tulee huomioida maakunnan keskeisissä päätöksissä ja sopimuksissa.

Elimen status ei muutu lausuntokierroksen jälkeen, vaikka sosiaali- ja terveysministeriön projektinjohtaja Tuomas Pöysti aiemmin on luvannut, että asiaa tarkastellaan. Tutkija Siv Sandberg sanoo, että nyt on vaan tehtävä tilanteesta paras mahdollinen: ”Ei riitä, että huudetaan, jos jotain lomaketta ei ole ruotsinkielisenä tai jos odotushuoneessa ei ole Hufvudstadsbladetia. Uudessa elimessä on tehtävä statuksen korotus eli jäsenten on oltava korkean profiilin politikkoja, joilla on kokemusta ja näkemystä, jotta mandaatti olisi riittävän vahva.”

Sandberg sanoo, että uudistus asettaa ylipäänsä suuria vaatimuksia heille, joiden tehtävänä on varmistaa, että ruotsinkielinen terveydenhuolto turvataan käytännössä ja riittävän laaja-alaisesti. Kyse ei ole ainoastaan siitä, mitä pykälissä sanotaan: ”Nyt ruotsin kieli on myös sisällytettävä palvelulupauksiin, yhteistyösopimuksiin ja hoitostrategioihin. Vähemmistön suoja on ujutettava kaikkialle, mihin se vain on mahdollista.”

Tuija Braxista Jari Lindströmiin

”Oikeusministeri Tuija Brax (Vihreät) ehdottaa, että Pohjanmaa saa oman käräjäoikeuden, jossa ruotsi on enemmistökieli. Käräjäoikeuden kansliat Kristiinankaupungissa ja Pietarsaaressa siirretään Vaasaan ja kiinteistöasiat siirretään Maanmittauslaitokselle.” Yle Nyheter 13.2.2008.

Kun Sipilän hallitus tammikuussa 2017 jätti ehdotuksensa käräjäoikeusuudistukseksi eduskunnalle, oli vasta kulunut kuusi vuotta sitten edellisen suuren uudistuksen vuoden 2010 alussa. Samaan aikaan kun Vanhasen toinen hallitus toteutti käräjäoikeuksien suuren vähentämisen, syntyi Vaasaan Suomen ensimmäinen kaksikielinen käräjäoikeus, jonka hallintokielenä on ruotsi. Myös Kokkola sai hyviä uutisia. Virkamiehet halusivat siirtää Kokkolan käräjäoikeuden Ylivieskaan, mutta Tuija Brax oli eri mieltä. Hän perusteli Kokkolan säilyttämistä kielellisillä näkökohdilla. RKP:n tuolloiset ministerit Astrid Thors ja Stefan Wallin myhäilivät taustalla. He olivat tehneet kovaa työtä kulissien takaa, jotta uudistus saisi hyvän lopputuleman ruotsin kielen kannalta.

Hallituksessa istuivat silloin Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja RKP. Mutta jo Jyrki Kataisen sixpack-hallitus aloitti seuraavan uudistuksen valmistelun. Käräjäoikeuksien lukumäärää on tarkoitus vähentää entisestään, koska oikeusturva edellyttää suuria ja voimakkaita yksiköitä muuttuvassa maailmassa. Kustannuksia on myös karsittava, koska oikeushallinnolle on asetettu suuret säästötalkoot.

Juuri ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja oikeusministeriön työryhmä esittää, että 27 käräjäoikeutta vähennettäisiin niin, että niitä jäisi 17 tai 14. Kanslia- ja istuntopaikkakuntia vähennettäisiin myös. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo, ettei hän voi hyväksyä ehdotusta. Ehdotus on liian raju kansalaisten oikeuspalveluiden saatavuuden kannalta ja se olisi erityisen kova isku kaksikielisille alueille.

Vantaa ottaa Porvoon ja Espoo Raaseporin

Sipilän hallituksen tehtäväksi jää viedä uudistusta eteenpäin. Tammikuussa 2016 työvoima- ja oikeusministeri Jari Lindström (PS) ilmoittaa, että käräjäoikeuksien määrä vähenee 27:stä 20:een. Samalla 9 kansliaa ja 14 istuntopaikkaa lakkautetaan.

Ehdotus merkitsee, että maan kahdeksasta kaksikielisestä käräjäoikeudesta suljettaisiin kolme, eli Itä-uudenmaan käräjäoikeus Porvoossa, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus Raaseporissa ja Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus Kokkolassa. Kokkolaan jäisi kanslia ja Porvoo ja Raasepori säilyisivät istuntopaikkakuntina.

Samalla Vaasa lakkaa olemasta Mannersuomen ainoa kaksikielinen käräjäoikeus, jonka enemmistökieli on ruotsi, kun Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan käräjäoikeudet yhdistetään. Uudistuksessa lopetetaan istuntopaikat mm. Kirkkonummella, Kristiinankaupungissa, Pietarsaaressa ja Kemiönsaaressa.

RKP:n eduskuntaryhmä jättää kirjallisen kysymyksen hallitukselle, jossa peräänkuulutetaan kielellisten vaikutusten arviointia. Lindström lupaa, että sellainen tehdään.

Lindström vastaa myös huoleen siitä, että tuomioistuinharjoittelun suorittaminen ruotsiksi vaikeutuu, kun Vaasan enemmistökieleksi tulee suomi, mutta sysää kuitenkin koko kysymyksen tulevaisuuteen. Suunniteltu rangaistusmääräysmenettelyn uudistamminen merkitsee nimittäin sitä, että ne tehtävät joita käräjänotaari hoitaa, vähenevät merkittävästi. Se voi tarkoittaa sitä, että koko virka häviää kokonaan ja silloin tuomioistuinharjoittelua on harkittava uudestaan joka tapauksessa, kielestä riippumatta.

Ministeri suopea, mutta se ei riitä

Lindströmin on arvioitu olevan kiinnostunut ruotsista ja suopea kieltä kohtaan. Hän on paneutunut kansalliskielistrategiaan ja hän on käynyt kursseja oppiakseen ruotsia. Mutta hän ei ole valmis käymään taistoon puolustaakseen ruotsia eikä hänellä ole näkemystä siitä, mitä kielelliset oikeudet käytännössä tarkoittavat. Kun uusi tuomioistuinlakiluonnos oli valmis lausuntokierrokselle syksyllä 2016 oli kielellisten vaikutusten arviointi kyllä tehty, mutta siinä esitettyjä ongelmia ei ollut huomioitu lakiehdotuksessa.

Kaikki hallintoasteet, joilla on yhtymäkohtia kaksikielisiin alueisiin ovat lausunnoissaan olleet kriittisiä lakiesitystä kohtaan. Ruotsinkielisen palvelun saatavuus heikkenee Uudellamaalla ja ruotsinkielisten tuomioistuinharjoittelu Vaasassa on uhattuna, kun suomesta tulee käräjäoikeuden hallintokieli.

Lausuntokierroksen kritiikki lakiluonnosta kohtaan voidaan tiivistää seuraavasti:

  • Perustelut Raaseporin ja Porvoon käräjäoikeuksien lakkauttamiseksi ovat puutteellisia ja jopa harhaanjohtavia. Henkilökuntaa on vaikea saada muuttamaan Raaseporista Espooseen, muun muassa koska joukkoliikenne läntiseltä Uudeltamaalta pääkaupunkiseudulle huononi, kun Y-junat lopetettiin. Porvoosta on myös lähes mahdotonta päästä suoraan Vantaalle ilman autoa.
  • Käräjäoikeuksien yhdistämiset johtavat siihen, että ruotsinkielisten prosentuaalinen osuus pienenee kaksikielisten tuomiopiirien alueella. Yleisellä tasolla ruotsia osaavien henkilöiden rekrytoiminen vaikeutuu. Väittämä siitä, että suuremmille paikkakunnille ja suurempiin yksiköihin olisi jopa helpompaa saada henkilöstöä ei pohjaudu tosiasioihin.
  • Pietarsaaren istuntopaikka on äskettäin siirretty uuteen valtiolliseen virastotaloon, joka on vilkkaassa käytössä ja palvelee lähes 50 000 asukasta. Lakkauttaminen merkitsisi merkittävää oikeushuollon heikkenemistä alueella, jossa on paljon suuria yrityksiä ja vahva taloudellinen dynamiikka.
  • Ruotsinkielisten tuomareiden kouluttaminen edellyttää mahdollisuutta harjoitteluun ja tuomioistuinharjoitteluun ruotsiksi. Lakiesityksen mukaan kolme harjoittelupaikkaa Vaasassa katoaa, kun Pohjanmaan käräjäoikeuden enemmistökieleksi tulee suomi. Jäljelle jää kaksi paikkaa Maarianhaminassa ja niin ei voi olla.
  • Perustuslain 122 § on noudatettava. Se kuuluu ” Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan”.

Kahdennettu vaikutus Uudellamaalla

Kaiken kaikkiaan uudistus on hyväksyttävissä Pohjanmaan osalta ja lausunnoissa nähdään jopa, että on ruotsin kielen etu, että Vaasan käräjäoikeus vahvistuu. Esimerkiksi Vaasan käräjäoikeus sanoo omassa lausunnossaan, että uudistus voi edistää Vaasan seutua ja siten ruotsin kielen asemaa oikeuslaitoksessa yleensä, edellyttäen, että ruotsinkieliset harjoittelupaikat turvataan. RKP:n kansanedustaja Joakim Strand Vaasasta oli samoilla linjoilla jo vuonna 2015, kun oikeusministeri Lindström vieraili Vaasassa: ”Tällä hetkellä 80 prosenttia Pohjanmaan käräjäoikeuden tapauksista on suomenkielisiä. Pohjanmaan käräjäoikeutta on vahvistettava, jos haluamme taata hyvän oikeuspalvelun sekä suomeksi että ruotsiksi. Sillä ei ole merkitystä, lukeeko kyltissä käräjäoikeus vai tingsrätt ylimpänä.” (Yle Nyheter 24.11.2015)

Uudellamaalla uudistus sen sijaan uhkaa ajan mittaan ruotsinkielistä oikeuspalvelua. Oikeusministeriön kieliasian neuvottelukunta toteaa lausunnossaan, että ruotsinkielisten kannalta negatiiviset vaikutukset ovat kahdennettuja verrattuna suomenkieliseen väestöön, koska etäisyys palvelupisteiden välillä kasvaa samaan aikaan kun ruotsinkielisten palveluiden saatavuus vähenee. Kokemus on osoittanut, että palvelut toimivat ensi alkuun hyvin, kun henkilöstöä siirretään vahvasti kaksikielisiltä paikkakunnilta yksikielisille paikkakunnille, mutta ajan mittaan palvelut heikkenevät. Tämä todetaan myös valtioneuvoston kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta 2013, jossa sanotaan, että palveluiden saatavuus omalla kielellä koetaan sitä vaikeammaksi mitä pienemmän osuuden väestöstä kielivähemmistö muodostaa.

Oikeusministeriön Kielibarometri 2016 antaa myös viitteitä siitä, mitä tapahtuu, jos ihmiset kokevat, että kanssakäyminen viranomaisten kanssa ruotsiksi on hankalaa. Ne jotka voivat, vaihtavat kieltä suomeksi. Barometri on tehty kaksikielisissä kunnissa ja 56 % vastaajista ilmoittavat käyttävänsä pelkästään suomea viranomaisten kanssa, kun vain 9 % ilmoittavat käyttävänsä pelkästään ruotsia.

Käräjäoikeusuudistuksen kritiikki Uudenmaan kannalta kaikuu kuuroille korville. Mikään ei ole muuttunut, kun oikeusministeriö tammikuun lopulla 2017 jättää uuden tuomioistuinlain eduskunnalle. Entinen oikeusministeri, RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on mykistynyt: ”Me kävimme hyvän keskustelun ministeri Lindströmin kanssa kesällä, jolloin kävimme läpi lakiehdotusta ja toimme esiin konkreettisia ehdotuksia ja näkemyksiä koskien ruotsin kieltä. Nyt lakiesitys on ulkona, eikä mitään siitä, mitä me keskustelimme ole huomioitu.”

Lindström puhuu potaskaa?

Kritiikki huonenevaa palvelua kohtaan ei ole ainoa asia, joka on jätetty huomioimatta. Huoli ruotsinkielisten oikeustieteen opiskelijoiden huonontuvista harjoittelumahdollisuuksista käyvät myös toteen. Kuulemiskierroksella harjoittelupaikkojen puute nähtiin lakiesityksen suurimpana kielipoliittisena puutteena ja muun muassa Vaasan käräjäoikeus on varoittanut siitä, että kaksikielisten juristien rekrytointi tuomioistuinlaitokseen käy vaikeaksi, jos tälle puutteelle ei tehdä mitään.

Hallitus pysyy kuitenkin kannassaan: ”Pohjanmaan käräjäoikeudessa on nykyisin kolme ruotsinkielellä tuomioistuinharjoittelua suorittavaa käräjänotaaria. Käräjäoikeuden työkielen vaihtuminen ruotsista suomeksi merkitsisi myös ruotsinkielisten käräjänotaareiden määrän vähentymistä. Jatkossa ruotsinkielisiä notaareita olisi nykyisten viiden sijaan vain kaksi (Ahvenanmaalla).”

Vaikka ruotsinkielisiä harjoittelupaikkoja vähennetään, hallitus toteaa kuitenkin, että ”Ruotsinkielisen tuomioistuinharjoittelun jatkuvuudesta on huolehdittava, jotta tuomioistuinlaitokseen saadaan rekrytoitua päteviä ja kielitaitoisia tuomareita tulevaisuudessakin.” Kun lakiesitys jätettiin eduskunnalle, STT kysyi ministeri Lindströmiltä, miten tämä aiotaan käytännössä toteuttaa. Hän vastaa, että Pohjanmaan käräjäoikeus voi perustaa osaston, jonka työkielenä on ruotsi. Jos ruotsinkieliset käräjänotaarit sijoitetaan sinne, ei heidän tarvitse täyttää vaatimusta täydellisen suomen kielen hallitsemisesta.

Lindström luottaa myös uuteen tuomarikoulutuslautakuntaan, jonka on tarkoitus nimittää käräjänotaarit: ”Lautakunta voi katsoa, että kaksikielisissä käräjäoikeuksissa on riittävä määrä ruotsin kielen taitoisia notaareja. Tämä on erityisen tärkeää, jotta tulevaisuudessa on kielitaitoisia tuomareita rekrytoitavaksi.”

Mutta esityksen perusteluissa ei sanota mitään siitä, miten tuomarikoulutuslautakunnan tulisi ajatella ruotsin kielen suhteen. Lindströmin ajatus siitä, että ruotsinkieliset oikeustieteen opiskelijat voisivat palvella erityisellä ruotsinkielisellä osastolla ja siten saada vapautuksen suuresta kielikokeesta suomen kielellä, on myös vailla perusteita. Hallitusneuvos Heikki Liljeroos, joka on johtanut lain valmistelua oikeusministeriössä, toteaa, että heidän, jotka palvelevat ruotsinkielisellä osastolla, on siitä riippumatta omattava erinomaiset suomen kielen taidot, jos suomi on käräjäoikeuden enemmistökieli.

Kielinotaareja tarvittaessa?

Helmikuun lähetekeskustelun aikana Vihreiden Emma Kari toteaa, että uudistuksen kielellisistä oikeuksista ollaan oltu huolissaan ja että hän toivoo lakivaliokunnan tarkastelevan asiaa. Kristillisdemokraattien Peter Östman ottaa myös asian puheeksi, mutta Sosialidemokraateilla tai Vasemmistoliitolla ei ole sanottavaa.

RKP:n edustajat näkevät esityksessä selkeän linjan. Kaksikieliset paikkakunnat ovat yliedustettuja mitä tulee lakkautuksiin ja näyttää siltä, että hallitus on tehnyt poliittisen valinnan. Mikaela Nylander ihmettelee mikä mahtaa olla seuraava askel: ”Lakkautetaanko tulevaisuudessa myös nykyiset istuntopaikat, eli Porvoo ja Raasepori, samalla tavalla kuin nyt on menetelty Kirkkonummen, Pietarsaaren ja Kemiön kanssa? Yritetäänkö tässä hitaasti mutta varmasti kuristaa kaikki kaksikieliset käräjäoikeudet maastamme?”

Oikeusministeri Jari Lindström ei kommentoi, mutta hän toteaa, että valmistelun aikana ongelmia on nostettu esiin. Esimerkiksi ruotsinkielisen henkilöstön rekrytointi Vantaalle ja Espooseen voi olla vaikeaa, kun Raasepori ja Porvoo lopetetaan, mutta Lindströmin mukaan etätyön lisääminen voisi olla yksi ratkaisu. Hän huomauttaa lisäksi, että ruotsinkielisten osastojen perustaminen käräjäoikeuksiin on täysin mahdollista, jos se on tarpeen ruotsinkielisen oikeuspalvelun turvaamiseksi.

Tämän tekstin mennessä painoon, on uudistus edelleen eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä. Valiokunnan puheenjohtaja Kari Tolvanen (Kok) oli lähetekeskustelun aikana vakuuttunut siitä, että ehdotus turvaa kielelliset oikeudet. Hän myös luotti siihen, että digitalisaatiokehitys auttaa.

Mitään viitteitä ei ole saatu siitä, että kolmen ruotsinkielisen harjoittelupaikan puute Vaasassa voitaisiin korjata valiokuntakäsittelyn aikana. Hallitusneuvos Heikki Liljeroos oikeusministeriöstä sanoo kuitenkin, että ongelmasta ollaan tietoisia ja että tarvittaessa voidaan perustaa kielinotaarin virkoja vastaavalla tavalla kuin on kielituomarin virkoja. Siinä tapauksessa suomen kielen taidoksi riittää tyydyttävät taidot, jos oikeustieteen opiskelija haluaa harjoitella käräjäoikeudessa, jonka enemmistökieli on suomi.

Liljeroos nimeää ajanpuutteen syyksi sille, ettei asiaa voitu ratkaista hallituksen esityksessä. Hallitus haluaa saada uudistuksen voimaan vuodesta 2019 ja siksi aikataulu on vaativa, jos kaikki palikat halutaan saada paikoilleen.

Folktinget, saaristo ja kouluruotsi

Päivystys-, sote- ja käräjäoikeusuudistuksissa on kyse suurista ja periaatteellisesti merkittävistä kielellisistä ratkaisuista, mutta Sipilän hallituksella on pöydällä myös joukko pienempiä päätöksiä, joista näkee, että hallituksella ei ole riittävästi ymmärrystä tai halua tukea ruotsinkielisyyttä.

Jo ensimmäisessä talousarviossaan, vuoden 2016 talousarviossa hallitus pienentää Svenska Finlands Folktingetin määrärahaa 100 000 eurolla. Vuoden 2017 talousarviossa nipistetään vielä muutama tuhat euroa. Samaan aikaan Suomalaisuuden Liiton määrärahaa lisätään 100 000 eurolla. Liittoa johtaa Perussuomalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho. Tässä ei ole kyse siitä, että määräraha vaihtaisi omistajaa, mutta kuitenkin selkeästä perussuomalaisesta agendasta. Puolue on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomalaisuuden Liiton tulee saada vastaava lakisääteinen asema kuin Folktinget ja siksi myös yhtä suuren määrärahan.

Hallitus vie myös vapaaehtoisen kouluruotsin kokeilua eteenpäin. Asia perustuu edellisen eduskunnan ponteen, mutta siihen liittyy useita ongelmia. Muun muassa kokeilu on rajattava siten, että perustuslakia noudatetaan ja se maksaa myös. Perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että kokeilulla on suuri merkitys Suomen kielipolitiikalle, koska se heidän näkemyksensä mukaan on ensiaskel pakollisen kouluruotsin lopettamiseksi kokonaan. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho myöntää, että se tuskin toteutuu tällä hallituskaudella, mutta katsoo, että se on väistämätöntä, ”koska kyse on ihmisoikeuksien parantamisesta”.

Monien vaiheiden kautta voittoon

Vastoinkäymisten listaa olisi voitu täydentää vielä liikenneministeri Anne Bernerin ehdotuksella tehdä saariston yhteysalusliikenteestä maksullista, mutta esitys vedettiin loppujen lopuksi takaisin. Maksujen piti olla kokeilu ja niiden piti Bernerin mukaan myötävaikuttaa markkinoiden kehittymiseen ja siten palveluiden paranemiseen ja saariston kehitykseen. Jos maksut olisivat toteutuneet, olisivat ne koskeneet noin 500 saaristossa kiinteästi asuvaa henkilöä Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Heistä noin puolet asuu Paraisten saaristossa ja suurin osa heistä on suomenruotsalaisia.

Berner jätti ehdotuksensa syksyllä 2016. Maksujen tasoa pidettiin heti kättelyssä kohtuuttomina ja lausuntokierroksella kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin arvioi, että ne ovat ristiriidassa saaristolain kanssa: ”Saariostolaissa määrätään, että saariston vakinaisella väestöllä on käytettävissään asumisen, toimeentulon ja välttämättömän asioinnin kannalta tarpeelliset liikenne- ja kuljetuspalvelut, sekä siitä, että nämä palvelut ovat mahdollisimman joustavat ja ilmaiset tai hinnaltaan kohtuulliset. Kokoomuslainen veteraanipoliitikko Ilkka Kanerva, joka johtaa Varsinaissuomen maakuntahallitusta, kritisoi Berneriä siitä, ettei tiedä mistä puhuu: ”Ehdotus osoittaa, ettei ministeri eivätkä ministeriön virkamiehet tunne saariston olosuhteita, jos he uskovat, että markkinatalous maksuineen parantaisi palveluita. Erhe on mittasuhteiltaan historiallinen.”

Vielä tammikuussa 2017 Berner pitää kuitenkin kiinni maksuista polkuna kohti parempaa palvelua: ”Kun palvelut paranevat, vaikuttaa se myös kustannustasoon. Annetaan tilanteen kehittyä. Me emme ole tehneet laskelmia, vaan markkinoiden on päätettävä, miten korkeat kustannukset ovat.”

Muutaman viikon kuluttua hän kääntää kelkkansa: ”On luonnollista jättää yhteysalusliikenteen kehittäminen tulevalle maakunnalle. Me olemme saaneet paljon arvokasta palautetta valmistelun aikana ja minä haluan kiittää saariston asukkaita ja yrittäjiä aktiivisesta ajatuksenvaihdosta. Saariston liikennepalveluita tulee kehittää, mutta on luonnollisinta, jos sitä hoitaa tuleva maakuntahallinto. Asukaspalaute tulee hyödyksi, kun maakunta ottaa vastuun”.

Perussuomalaiset ohjaavat Ahvenanmaa-politiikkaa

Mannersuomen ruotsinkieliset kokevat, että Sipilän hallitus on kohdellut heitä kaltoin, mutta niin ovat myös ahvenanmaalaiset saaneet osansa. Heidän kohdallaan useampi lupaus on myös jäänyt täyttämättä.

Käräjäoikeusuudistus ei koske Ahvenanmaan oikeuslaitosta eikä aluehallinto- ja sote-uudistus myöskään koske autonomista Ahvenanmaata muulla tavoin, kuin että samaan aikaan tehtävät veromuutokset ovat vaikutuksiltaan negatiivisia. Ne kuitenkin kompensoidaan siten, että kokonaisvaikutus on neutraali. Mutta sillä on merkitystä Ahvenanmaalle, jos ruotsin kielen asema heikkenee Mannersuomessa. Jo nyt yhä useampi dokumentti, muun muassa komiteamietinnöt joihin tulee ottaa kantaa, tulevat ainoastaan suomeksi, vaikka itsehallintolaki on yksiselitteinen: kaikki kirjalliset asiakirjat maakunnan ja mannermaan kirjeenvaihdossa tulee olla laadittuna ruotsin kielellä. ”Tänä päivänä noin 90 prosenttia Mannersuomesta tulevasta viranomaisten sähköpostista on suomenkielistä. Ruotsia käytetään lähes pelkästään paperikirjeissä”, sanoo Ahvenanmaan valtionviraston päällikkö, maaherra Peter Lindbäck.

Samaan aikaan, kun ruotsin kieli on ahtaalla, maakunnan ja hallituksen välit ovat kiristyneet useassa asiakysymyksessä. Maakuntapäivien puhemies Johan Ehn kuvaa tilannetta hyvin vaikeaksi uudenvuodenpuheessaan 1 tammikuuta 2017, ”koska hallitus Helsingissä osoittaa vähemmän ymmärrystä itsehallintoa kohtaan kuin hyvin pitkään aikaan”. Hän löytää syitä muun muassa ”helsinkiläisten päättäjien tietämättömyydestä, sitoutumattomuudesta, historiattomuudesta ja ehkä kaikkein eniten ajanpuutteesta.”

Kitka Ahvenanmaan ja Mannersuomen välillä saa alkunsa jo siinä vaiheessa, kun Sipilän hallitus kirjoittaa ohjelmaansa. Aikaisemmista hallitusohjelmista poiketen Sipilän ohjelmassa ei mainita Ahvenanmaata ollenkaan. Kyse tuskin on pahansuopuudesta, vaan lähinnä ajattelemattomuudesta ja uuden pääministerin strategioista ja prosessikaavioista, mutta kohta vastaan tuli myös aitoja vastoinkäymisiä, aiheena tuulivoima ja raha.

Kun maakuntahallitus ja Sipilän hallitus tapasivat joulukuussa 2015, sovittiin siitä, että Ahvenanmaalle myönnetään kansallista tuulivoimatukea. Asiaa oli pohjustettu jo edellisen hallituksen elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (Kok) ja ahvenanmaalaisista asioista vastaavan ministerin Anna-Maja Henrikssonin toimesta. Ratkaisulle oli myös näytetty vihreää valoa eduskunnan talousvaliokunnassa, persussuomalaisten protesteista huolimatta. Mutta kuukaudet kuluvat, eikä laskelmia esitetä. Maakuntahallitus lähestyy pääministeriä kirjeitse, todeten, että asialla on suuri merkitys luottamuksen kannalta. Sen sijaan, että hallitus edistäisi tuulivoimapäätöksen syntymistä, hallitus kuitenkin ilmoittaa, että se puretaan.

Petetty lupaus herättää tunteita, mutta sitten liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, joka vastaa Ahvenanmaan kysymyksistä, saapuu vierailulle ja lupaa hyvitystä. Hänellä on terveisiä pääministeriltä: nyt niin sanottua könttäsummaa vihdoin korotettaisiin 0,45 prosentista 0,48 prosenttiin. Kyse on rahoitusperusteista sille vuotuiselle kompensaatiolle, jonka maakunta saa valtiolle kuuluvien asioiden hoidosta ja maakunta on neuvotellut useita vuosia summan korottamisesta.

Kun hallitus esittelee vuoden 2017 talousarvion, korotusta ei kuitenkaan ole mukana. Perussuomalaisten kansanedustaja Simon Elo kertoo syistä Perussuomalaisten verkkolehti Suomen Uutisissa: ”Perussuomalaiset sanoivat ei sille, että Ahvenanmaan valtionosuutta kororottaisiin. Se, jolla on kansan valta, käyttää sitä.” Ahvenanmaalaisten luottamus hallitukseen kokee taas kolauksen ja maaneuvos Katrin Sjögren kommentoi Hufvudstadsbladetissa. ”Lupausten ja petettyjen lupausten kaava alkaa hahmottua ja kohta olemme totuuden edessä. Mitä Suomi tahtoo Ahvenanmaalta, yhdeltä maailman vanhimmista itsehallintoalueista?” Kansliaministeri Nina Fellman spekuloi blogissaan niistä syistä, jotka voivat olla hallituksen menettelyn takana: ”Ensimmäinen ja huolestuttavin syy on siinä, että Ahvenanmaasta on nykyisessä hallituskoalitiossa tullut pelimerkki hallituksen sisäisessä valtapelissä. Kun Perussuomalaiset sanovat ei, on kaikki Ahvenanmaahan liittyvä punnittava niitä asioita vasten, joita voi voittaa tai hävitä sisäisessä pelissä. Meidän argumenteilla ei ole painoarvoa, vaikka pääministerin sana on pelissä.”

Myöhemmin syksyllä puolustusministeri Jussi Niinistö onnistuu vielä ärsyttämään ahvenanmaalaiset spekuloimalla Ahvenanmaan demilitarisaatiolla. Ylen ohjelmassa Ykkösaamu hän sanoo, että on naivia ajatella, että demilitarisaatio pienetäisi Ahvenanmaahan kohdistuvaa uhkaa kriisitilanteessa ja että tulevaisuudessa voi olla ajankohtaista keskustella siitä, siinä yhteydessä, kun Ruotsin kanssa neuvotellaan puolustusyhteistyöstä: Nykytilanne on mikä on. Suomella on luonnollisesti joukkoja ja suunnitelmia Ahvenanmaan puolustamiseksi, mutta ei tämä demilitarisaatio tilannetta helpota”. Ahvenanmaalainen kansanedustaja Mats Löfström on sitä mieltä, että lausunto heikentää hallituksen ja Ahvenanmaan välistä luottamusta, ”koska asia voidaan tulkita niin, että hallitus ja Suomi eivät täysin ole demilitarisaation takana”. Presidentti Sauli Niinistö kommentoi, että keskustelu Ahvenanmaan puolustuspoliittisesta asemasta ennen kaikkea on asia, johon ahvenanmaalaisten itsensä pitää ottaa kantaa, pääministeri vakuuttaa, ettei muutoksia ole tulossa ja maakuntapäivien puhemies Johan Ehn puhaltaa pelin poikki myös Ahvenanmaan puolesta: ”Valtionjohto pitää selvästi kiinni linjastaan Ahvenanmaan statuksen suhteen. Me seuraamme tilannetta ja otamme asian käsittelyyn normaalin tapaan.”

Marraskuussa 2016 maakuntahallitus käy Helsingissä vuotuisessa tapaamisessa emomaan hallituksen kanssa. Maakuntahallitukselle vakuutetaan, että kaikki on hyvin, että hallitus jatkaa kansallista kielistrategiaa ja että virkamiehille räätälöidään opetusta ruotsin kielessä ja kielellisissä oikeuksissa. Hallitus vakuutta myös, että se ”vaalii hyvää kieli-ilmastoa ja että se pyrkii jatkuvasti tekemään työtä sen parantamiseksi”. Lisäksi sovitaan, että kiisteltyä könttäsummaa nostetaan vuodesta 2019, kun itsehallintolakia uudistetaan.

Uusi yllätys ilmenee kuitenkin, kun sote-uudistus jätetään eduskunnalle 2017. Tiedottamatta ja neuvottelematta maakunnan kanssa, hallitus on päättänyt pienentää könttäsummaa nykyisestä 0,45 prosentista 0,34 prosenttiin seuraavien vuosien kuluessa. Samaan aikaan lakiin lisätään erityinen Ahvenanmaa-vähennys kompensoimaan sitä verolisäystä, mikä sote-uudistuksesta muuten seuraisi maakunnalle. Lopputuloksen pitäisi olla neutraali, Ahvenanmaalta ei viedä rahaa eikä Ahvenanmaa liioin tee voittoa sote-uudistuskorvauksilla.

Päätöksenteko on kuitenkin vähintäänkin kömpelöä. Maakuntaa on kyllä informoitu Ahvenanmaa-vähennyksestä, mutta ei sitä vastoin ole saanut minkäänlaisia laskelmia könttäsummasta. Eduskunta ei voi myöskään yksipuolisesti pienentää könttäsummaa, vaan siihen tarvitaan maakuntapäivien hyväksyntä, koska se nauttii itsehallintolain suojaa. Hallituksen yksipuolisen toiminnan arvioidaan johtavan vaikeuksiin maakuntapäivillä ja turbulenssiin ahvenanmaalaisessa sisäpolitiikassa. Ahvenanmaalainen kansanedustaja Mats Löfström sanoo, että menettelytapa syö luottamusta ja että menettely on aivan tolkutonta.

Riita ruotsin kielestä johtaa pessimismiin

Riippumatta siitä, mihin riita könttäsummasta päätyy, on hallitus marraskuun tapaamisessa luvannut vaalia suhteitaan maakuntaan ja kieli-ilmastoa. Ahvenanmaan maaherra Peter Lindbäck on kuitenkin pessimistinen. Hänen käsityksensä on, että ruotsin kielen annetaan pikkuhiljaa hävitä. Näkemys on muotoutunut pitkän uran aikana, ensin 12 vuotta kansliapäällikkönä ja sitten 18 vuotta maaherran pestissä. Lindbäck arvioi, että taitekohta oli juuri ennen Suomen liittymistä EU:iin, noin 1992-93, ”jolloin korkein poliittinen johto antoi hiljaisen hyväksyntänsä sille, että korkein virkamiesjohto saa luopua ruotsin kielen taidoistaan, keskittyäkseen sen sijaan tärkeimpiin eurooppalaisiin kieliin. Siihen asti ruotsin osaaminen oli selvä arvovaltakysymys, mutta sitten kaikki muuttui.”

Lindbäck miettii, miten Ahvenanmaan väestö on suhtautunut kielelliseen kehitykseen: ”Englanti valtaa alaa yritysten suhteissa Mannersuomeen. Minun aikanani noin 80 prosenttia nuorista opiskelivat Suomessa, mutta nykyään yli 70 prosenttia ahvenanmaalaisista nuorista opiskelee ruotsalaisissa korkeakouluissa, yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa. Julkinen sektori on loukussa, muut orientoituvat länteen.”

Hän ajattelee nyt samoin kuin Pär Stenbäck kirjassaan ”Vision och verklighet – Handbok i överlevnad för Svenskfinland”, joka julkaistiin vuonna 2003. Ruotsin kielen status pitäisi muuttaa kansalliskielestä vähemmistökieleksi. Lakisääteinen vähemmistöstatus antaisi kollektiivisia oikeuksia ja avaisi mahdollisuuden positiiviselle erillislainsäädännölle turvaamaan ruotsinkielisen vähemmistön erityistarpeita. Mutta, jos kielen statusta halutaan muuttaa, se pitää tehdä silloin, kun kielen asema on vahva, sanoo Lindbäck. Sitä ruotsin asema ei enää ole

Nostalgiamatka

Mikä mörkö!

On 2. maaliskuuta 1993. Opetusministeri Riitta Uosukainen hyppii melkein tasajalkaa kiukusta, kun TV-Nytt ja Aktuellt haastattelevat häntä Pohjoismaiden neuvoston istuntotauon aikana Oslossa. Vähän matkan päässä, Stortingetin valopihassa, seisoo pääministeri Esko Aho. Hän on juuri ilmoittanut, että pakollinen ruotsi jää voimaan peruskoulussa. Hän sanoo, että kieli on kulttuurin edellytys.

Uosukaisen ”mörkö” ei kuitenkaan ole Esko Aho, vaan Harri Holkeri. Edellisen hallituksen pääministerillä, Kokoomuksen entisellä puheenjohtajalla, on nimittäin sama näkemys ruotsista kuin Aholla ja Uosukainen suuttuu toden teolla, kun toimittajat mainitsevat hänet. Hän on mies menneisyydestä, eikä hänellä enää ole veto-oikeutta. Ruotsin pääministeri, sikäläisen Kokoomuksen puheenjohtaja Carl Bild on kovin hämmästynyt Uosukaisen reaktiosta. Hän muistelee, että Holkeri vuosien mittaan hallituksessa on vaalinut ruotsin kielen opetusta.

Minä ja Susanna Ginman saimme hyvän jutun haastatellessamme Riitta Uosukaista Svenska Ylen toimesta. Mutta Esko Ahon ilmoitus, joka sai Uosukaisen suuttumaan, ei ehkä tullut täydestä sydämestä. Aiemmin hallitustaipaleen aikana hänen kantansa pakolliseen kouluruotsiin on kääntynyt myönteisestä kielteiseen, joten Uosukaisen saamat viestit ovat olleet toisenlaisia. Uosukainen käynnistää valmistelun pakollisuudesta luopumiseksi, mutta sitten kuvaan nousee uusia elementtejä. Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Oslossa Bildt myöntää, että asioiden välillä on olemassa niin sanottu psykologinen kytkös: ruotsin kielen opetus Suomessa ja ruotsinsuomalaisten kohtelu riippuvat toisistaan. Aho myöntää lehmänkaupat, joskaan ei yhtä suoraan.

Ruotsin osaaminen kunnia-asia

Kun hallitus kiisteli julkisesti ruotsista Norjan Stortingetissä, Pohjoismaat olivat vielä tärkein viitekehyksemme ja pohjoismainen yhteistyö tärkeää. Kaikkien suurten puolueiden eliitissä oli aitoa kiinnostusta ja ymmärrystä ruotsia kohtaan. Monelle virkamiehelle ruotsin osaaminen oli kunnia-asia. Suomen liittyessä EU:iin vuonna 1995, alkoi Pohjola pikku hiljaa valumaan ulkosyrjälle. Muista kielistä tuli ruotsia tärkeämpiä, ei vain politikoille vaan myös virkamieskunnalle.

Ruotsin ympärillä oli pitkään rauhallista, Uosukaisen yritettyä lopettaa pakollinen kouluruotsi. Vuosien mittaan esiintyi hapuilevia yrityksiä muuttaa ruotsi vapaaehtoiseksi ylioppilastutkinnossa, mutta Paavo Lipposen ollessa pääministeri, nämä yritykset kaatuivat aina alkuunsa. Kun Keskustan Matti Vanhasesta tuli pääministeri vuonna 2003, asia oli niin sanoen ”kypsynyt” päätökseen. Sosialidemokraattinen opetusministeri Tuula Haatainen halusi muuttaa ylioppilastutkinnon rakennetta niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen aine. Ruotsin lopettamista oli ennalta kokeiltu useassa lukiossa ja tulokset näyttivät hyväksyttäviltä.

Tilanne on haastava RKP:n kahdelle ministerille, Jan-Erik Enestamille ja Ulla-Maj Wideroosille, mutta myös Haataisen erityisavustajalle, suomenruotsalaisten sosialidemokraattien puheenjohtajalle, Maarit Feldt-Rannalle. Useassa keskustelussa hän kertoo tuskastaan sekä mahdottomasta asemastaan. Hän vetää omalta osaltaan johtopäätökset ja siirtyy työministeriöön. Ylioppilastutkintopäätökseen liitettiin koko joukko rauhoittavia ponsia, mutta sitä mukaa, kun ruotsin vapaaehtoisesti kirjoittavien määrä väheni, asian uudelleenarviointi unohtui yhä selkeämmin.

 

Taistelu Kokkolasta

Ylioppilastutkintopäätös oli takaisku, jolla on ollut seurauksia. Taistelu Kokkolan suuntautumisesta aluehallintouudistuksessa vuonna 2009 päättyi paremmin. Kovin harvoin ruotsin kieleen liittyvän yksittäisen asian tiimoilta on tehty niin monta artikkelia ja radio- ja televisiojuttua kuin silloin tehtiin. Lukumääräisesti samaan ei pääse edes taistelu laajan päivystyksen puolesta Vaasan keskussairaalassa seitsemän vuotta myöhemmin.

Minä olen harvoin, ehkä en ikinä, tavannut huippupoliitikkoa, joka Keskustan Mari Kiviniemen lailla olisi, ensin kuntaministerinä ja sittemmin puolueensa puheenjohtajana ja pääministerinä, käynyt taisteluun perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin kanssa. Kun hän vihdoin taipui siihen, että Kokkolan tulee tehdä yhteistyötä etelän suuntaan, koska kielelliset oikeudet siten pystytään turvaamaan paremmin, hän heittää vielä käsittämättömän kommentin. Muistan, miten hän eräässä haastattelussa sanoi, että perustuslakivaliokunnan kokoonpanoa on muutettava seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Valiokunnan pitäisi hänen näkemyksensä mukaan koostua sellaisista henkilöistä, jotka ovat valmiita asettamaan muita asioita kielellisten perusoikeuksien edelle.

Ajatukset johtavat väistämättä nykyiseen kritiikkiin, joka kohdistuu niin sanottuja perustuslakifundamentalisteja kohtaan, joiden katsotaan tulkitsevan perustuslakia liian suppeasti ja asettelevan esteitä hallituksen järkeviä esteitä vastaan.

Kun valtiomiehiä vielä oli

Ylioppilastutkintopäätöksestä ja Kokkolapolemiikista huolimatta, ruotsi on voinut kohtuullisen hyvin niinä 40 vuotena kun minä olen toiminut journalistina. RKP on ollut hallituksessa vartioimassa niin pieniä kuin suuriakin asioita, puoluejohtajat Esko Aho, Paavo Lipponen ja Jyrki Katainen ovat tukeneet ja presidentit Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen ovat pitäneet ruotsin kielen lippua korkealla. Martti Ahtisaari muun muassa johti sitä työtä, josta Kataisen hallituksen aikana muotoutui kansalliskielistrategia.

Kiinnostus ja ymmärrys kielivähemmistön tarpeita kohtaan politiikan eri tasoilla on vuosien mittaan tuntunut aidolta. Henna Virkkunen sitoutui kansalliskielistrategiaan jo ennen kuin se oli valmis. Hän oli Kokoomuksen opetusministeri Matti Vanhasen/Mari Kiviniemen hallituksessa. Hän ehdotti talvella 2011, että strategia otetaan osaksi hallitusohjelmaa vaalien jälkeen ja selvitytti, miten ruotsinkielisten oikeus palveluun omalla äidinkielellä voitaisiin paremmin turvata. Työ tehtiin yhteistyössä oikeusministeriön kanssa, jossa Tuija Brax oli päällikkö.

Kataisen hallituksen aloittaessa työtään, strategia oli osa hallitusohjelmaa. Tämän sanottiin olleen RKP:n vaatimus hallitusneuvotteluissa, mutta asiasta tuskin oli erimielisyyksiä, ottaen huomioon Ahtisaaren ryhmän poliittinen laajuus sekä Virkkusen taustatyö.

Ajattele myönteisesti?

Moni asia on muuttunut lyhyessä ajassa. RKP on oppositiossa eikä puolue enää voi taata, että ruotsinkielisten oikeudet huomioidaan poliittisissa päätöksissä. Se on dramaattista ja sillä on seurauksia, mutta lähes yhtä dramaattista on nähdä, miten ohutta kiinnostus ja ymmärrys ruotsin kieltä kohtaan on Keskustassa ja Kokoomuksessa. Siitä ei ole mitään hyötyä, että Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Kimmo Sasi on Folktingetin hallituksessa, kun Perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että nyt piru vie valtionapua vähennetään. Ei auta Alexander Stubb tai Hjallis Harkimo eduskunnassa, kun Vaasan keskussairaala on tähtäimessä ja Harkimo TV-nytt:ssä ilmoittaa, että hänen pitäisi suomenruotsalaisena tukea Vaasaa, mutta että hän ei voi.

Kun minä pyydän Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpolta haastattelua tätä pamflettia varten, hän saa lähes kahdeksan viikkoa aikaa löytää aikaa omasta kalenteristaan. Sitä ei löydy.

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Sipilä sitä vastoin antaa haastattelun. Hän ei vieläkään ymmärrä reaktioita päivystys- ja käräjäoikeuspäätöksiä kohtaan, mutta ajattelee ääneen: Voiko kyse olla patoutuneista tunteista, jotka juontavat juurensa siitä, että ruotsin kielellä on mennyt huonosti jo pidempään? Hän leikkii ajatuksella tehdä ruotsin kielestä taas ylioppilastutkinnon pakollinen aine, jotta virkamiehistön huonoille ruotsin kielen taidoille saataisiin tehtyä jotain. Minä olen kyyninen, mutta myös kokenut poliittinen journalisti ja minun tekisi mieli nauraa ääneen. Sipilän ajatukset ylioppilasruotsista ovat vähän niin kuin sote-uudistuksen lakimomentti, joka koskee oikeutta tulkkiin yksikielisissä maakunnissa. Se kuulostaa hyvältä, mutta käytännön toteutus on jotain aivan muuta.

Toisaalta voidaan ajatella myönteisesti. Ehkä jotkut asiat ovat keskustelujen aikana kuitenkin menneet perille.

Anne Suominen

Juha Sipilä: ”Ehkä ylioppilasruotsista pitäisi taas keskustella.”

Pääministeri Juha Sipilä on vakuuttunut siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus voi vahvistaa ruotsin kielen asemaa. Hän viittaa muun muassa uuteen lainkohtaan, joka laajentaa oikeuden käyttää ruotsia terveydenhuollossa valtakunnalliseksi. Hän on myös valmis keskustelemaan pakollisen ruotsin palauttamisesta ylioppilastutkintoon.

Kun Sipilää istuutuu paikalleen lyhyttä pamflettihaastattelua varten, hän laskee pöydälle muistion, jonka otsikko on Hallitus ja ruotsin kieli. Siinä on tietoa muun muassa kansalliskielistrategiasta ja valtioneuvoston kielikertomuksesta, joka on määrä jättää eduskunnalle myöhemmin tänä vuonna. Edellisen vaalikauden kielikertomus jätettiin 2013 ja siinä todettiin, että varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollossa on ongelmia kielellisten oikeuksien takaamisessa. Kun kysyn, osaako pääministeri asettua suomenruotsalaisten asemaan ja ymmärtääkö hän heidän huolensa, hän vastaa, että kyse voi yksinkertaisuudessaan olla hallituspohjasta.

– En tiedä mistä tätä leimaa on tullut, että ei ole otettu huomioon kielelliset oikeudet. Johtuuko tämä nyt pelkästään siitä, että RKP ei pitkästä aikaa ole hallituksessa ja pystyy sitten oppositiosta sitä mielikuvaa luomaan.

Sipilä vakuuttaa, että ruotsin kielen asema on mukana kaikissa asioissa, joita hallitus punnitsee ja että hän myös itse on useasti kysynyt, että onhan ruotsi varmasti huomioitu. Hän ei käsitä päivystysuudistuksesta käytyä keskustelua, koska tavoitteena on ollut siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon painopiste perusterveydenhuoltoon. Se edellyttää, että osa erityisen vaativasta hoidosta keskitetään, koska se kerta kaikkiaan on liian kallista.

– Minä en ymmärrä mitenkään tätä lähtökohtaa tässä keskustelussa. Minun mielestäni tämä kielellinen argumentti on väärä argumentti tässä yhteydessä koska uudistuksella vahvistetaan perusterveydenhuoltoa ja ilman tällaisia toimia sitä ei pystytä vahvistamaan. Olen monta kertaa käynyt kysymässä sekä Tuomas Pöystiltä (projektijohtaja sosiaali- ja terveysministeriössä) että ministeri Rehulalta ja koko meidän valiokuntaryhmältä mitä tämä tarkoittaa käytännössä Vaasan keskussairaalalle ja minulle on vakuutettu, että se tarkoittaa muutamia vaativimpia syöpähoitoja ja avokirurgisia sydänleikkauksia. Niistä osa on jo tehty esimerkiksi Tampereella. Se tarkoittaa ehkä sataa potilasta tämä muutos.

Sipilän mukaan hälinä Vaasan sairaalan ympärillä johtuu itse asiassa ylireaktiosta.

– Ymmärrän, pitkään jatkumoon peilaten, että siinä varman tuli ylireaktio siitä, että mitä on tapahtumassa. Sain esimerkiksi yrittäjiltä viestiä, että tämä vie nyt elinkeinoelämältä edellytykset sillä seudulla. Sitten kun keskustelin näitten yrittäjien kanssa, että mistä tässä on kysymys, niin sieltä tuli, että oho, että he ovat kyllä käsittäneet ihan toisin tästä julkisesta keskustelusta. Ehkä siinä nyt ei ihan kaikki faktatkaan olleet pöydällä, että mitä oikeasti tapahtuu. Kun oikeaa tietoa asiasta on annettu, niin reaktio on selvästi muuttunut.

Huoli oikeutettua

Pitkä jatkumo, johon Sipilä viittaa, tarkoittaa, että ruotsin kieli on ottanut takapakkia jo pitkään. Siitä johtuva huoli nousee nyt pintaan, kun hallitus tekee päätöksiä, joiden koetaan uhkaavan kielellisiä oikeuksia.

– Tämähän on pidemmän aikavälin kehitys. Tämähän on tutkittua tietoa, että ruotsinkielinen vähemmistö tuntee, että vähemmistön oikeuksia, siis tämä kielikysymys, on heikentynyt. Ja esimerkiksi virkamiesten ruotsin kielen taito – ei se ole tällä hallituskaudella romahtanut vaan se on pidemmän aikavälin kehitys. Ja minusta ne ovat täysin oikeutettuja huolia, mitä tässä pitkän aikavälin kehityksessä on.

Hän kytkee kielellisen kehityksen ylioppilastutkintouudistukseen vuonna 2005. Ruotsin kirjoittavien suomenkielisten ylioppilaiden määrä on vähentynyt voimakkaasti eikä uudistus ole lisännyt muiden kielten opiskelua. Kieliä opiskellaan päinvastoin aikaisempaa vähemmän.

Sipilä on aiemminkin viitannut ylioppilastutkintouudistuksen ja virkamiesruotsin väliseen yhteyteen, muun muassa tavatessaan ihmisiä kuntavaalien alla Vaasassa ja Pietarsaaressa helmikuussa. Mutta, jos yhteys on olemassa, niin mitä sille pitäisi tehdä?

– Siitä, sen palauttamisesta, sitä keskustelua ei ole käyty mutta ehkä pitäisi käydä.

Mutta Perussuomalaisten ollessa hallituksessa, keskustelua viedään kuitenkin toiseen suuntaan. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho kuvaa vapaaehtoisen ruotsin kokeilua joissakin kunnissa merkittävänä kielipoliittisena osoituksena, jota ei ikinä olisi tehty, jollei Perussuomalaiset olisi ollut hallituksessa. Se on ”toivon kipinä, että järki voittaa”.

Sipilä ei tartu kokeiluun. Se on tehtävä, koska se perustuu edellisen eduskunnan tekemään ponteen ja se on kirjattu hallitusohjelmaan. Eikä se hänen mukaansa sulje pois keskustelua ylioppilasruotsista.

– Tämän hallituksen ohjelmassa on koulutuksen puolella isoja reformeja mutta tästä ei ole keskusteltu eikä sitä hallitusohjelmassa ole. Mutta varman tämäkin keskustelu kannattaa tässä yhteydessä käydä, kun tämä syy-yhteys on kohtuullisen selvä.

Kohti parempaa?

Negatiivinen kehitys voidaan Sipilän mukaan korjata myös sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Hän sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että se kääntää trendin ruotsin kielen osalta, ”koska tämä otetaan erityiskysymyksenä huomioon”.

– Nyt ruotsin kielen asemahan tulee vahvistumaan tämän uudistuksen myötä. Eli nyt nämä palvelut ovat olleet saatavilla vain kaksikielisissä maakunnissa mutta nyt palvelut, puhutaan tulkkauspalvelusta minimissään, tulevat pakollisiksi kaikkialla. Samoin valinnanvapaus vahvistaa ruotsin kielen asemaa kahtakin kautta, toisaalta sitä kautta, että kun vaatimus tulee myös yksityisissä palveluissa, mutta myös sitäkin kautta, että kansalaiset voi myös äänestää jaloillaan eli voi valinnanvapauden kautta mennä sille ovelle missä on parhaat palvelut myös vähemmistökielillä. Minun mielestä tämä on asia jota ei ole ehkä noteerattu, tai sitä ei ole ainakaan missään julkisessa keskustelussa noteerattu.

Yksi syy siihen, että hallitus Sipilän mukaan ”ehkä poikkeuksellisen huolellisesti” haluaa vaalia ruotsin kieltä, on siinä, että hallituspohja on aiempaa kapeampi, lue RKP on ulkona hallituksesta. Esimerkkinä huolellisuudesta hän mainitsee lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon helmikuulta, koskien sote- ja maakuntauudistuksiin liittyvää lainsäädäntöä.

– Arviointineuvosto on kiittänyt sitä, että tämä kielellinen tarkastelu on tehty poikkeuksellisen huolellisesti ja se johtuu juuri siitä, että me olemme hallituksen sisällä painotettu, että se tehdään huolellisesti. Siitä ovat ministerit ottaneet onkeensa.

Mutta Sipilä on lukenut arviointineuvoston kertomuksen tai ruotsia ja hallitusta koskevan muistionsa huolimattomasti. Arviointineuvosto katsoo, että lakipaketti kokonaisuutena tarkasteltuna on hyvin valmisteltu, mutta siinä ei sanota mitään siitä, miten kielelliset vaikutukset on arvioitu. Neuvosto toteaa vain, että uudistuksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta kielellisiin oikeuksiin. Puhelu neuvoston puheenjohtajalle vahvistaa, että neuvosto ei ole ottanut erityistä kantaa siihen, miten kielellisten vaikutusten arviointi on tehty.